Lomaa parhaimmillaan...

Välillä ihan perus kuulumisiakin,eikös?!

 

Toki se helle saa mun puolesta tulla takaisin ihan hetkenä minä hyvänsä. Vaikka heti huomenna. Mutta päätettiin lasten kanssa,että ei me sitä jäädä odottelemaan. Niinpä suunnattiin maanantaina tuohon keskustan Leijonapuistoon. Meidän lähellähän ei mitään leikkipuistoa ole, joten tuonne meno sai aikaan aikamoiset riemun kiljahdukset:)

Taas muistutti itseä, miten pienestä se lapsen onnellisuus on kiinni.

 

Siispä välikausi vaatetta päälle ja koko poppoo autoon. Ja voi hyvä ihme mikä energian määrä noilla muruilla on! Siis täyttä menoa ja meininkiä puolitoista tuntia. Mutta olipa ainakin juuri sopiva paikka purkaa sitä.

 



Tämä on ehkä eniten sitä mitä lomalta haluan, voidaan vaan lasten kanssa mennä ja lähteä jonnekkin, vaikka vaan tuonne puistoon. Saadaan touhustella ihan mitä halutaan, eikä tarvitse miettiä kelloa.

 

Tiistaina pakattiinkin leirikirjeen mukaan Rasmukselle tavarat laukkuun ja lähdettiin koko joukko viemään poitsua Sporttisleirille. Itse olisin toivonut,että tuo leiri olisi alkanut vaikka parin viikon päästä, tiedättekö, sitten kun kotosalla olo jo vähän kyllästyttää. Mutta meni se näinkin. Leiri kestää tiistaista perjantaihin. Siis mooonta yötä erossa. Tämä on varmasti meille vanhemmille huomattavasti vaikeampaa kuin Rasmukselle. Rasmus ei oo ikinä ollut yötä muuta kuin yhden yön kerrallaan mummalla ja parilla eri kaverilla.  Joten tämä on ensimmäinen kerta kun meidän esikko on jossain muualla kuin tutulla yössä pidempään. Tekee tosi hyvää, tiedän sen.MUTTA kyllä sitä kaikkea on jo tässä parissa päivässä ehtinyt murehtia. Ja ikävä on jo melkoinen<3

 

Huomaa myös selvästi muista lapsista, että ollaan tosi paljon yhdessä koko perhe. Nuutti rupesi itkemään kun oltiin lähdössä tuolta Rasmuksen leiriltä kotiin ja poitsu huomasi, että isoveli ei tulekaan mukaan. Nooa on ollut ihan totaalisen eksyksissä eilen ja tänään, ei saa mitään leikkiä aikaiseksi ja tulee viiden minuutin välein sanomaan että ei oo mitään tekemistä.

 

 

 

Pojat on molemmat menossa vielä juhannus viikolla seurakunnan järjestämälle kapteenikoukun leirille joka kestää yhden yön, niin ja ne kaksi päivää:)  Tämä on ensimmäinen kesä, kun pojat halusivat leireille osallistua, kiva kun sellaisia järjestetään.

 

 

Me ollaan myös ehditty kerätä paljon kukkia, Mandin mielestä se taitaa olla ihan parasta juuri nyt tässä kesässä. Meillä on terassilla pari pientä maljakkoa joihin neiti huolehtii joka päivälle uudet kukat. Nyt on jo sitten keittiön pöydälläkin pari maljakkoa ja niihinkin neiti keräilee ahkerasti kukkia.

 

Nuutti on hurahtanut trampoliiniin, poitsu oppi ihan parissa päivässä hyppimään tasajalkaa:) Välillä tulee ihan itku kun pitää sisälle lähteä ja pomppiminen pitää lopettaa.

 

Päivät kuluu ihanan leppoisasti, ollaan ulkoiltu tosi paljon. Grillikin on ollut ahkerasti käytössä, Hyvä salaatti ja kanaa/lihaa, nams.

 

Mikäs tässä on elellessä:)

 

Nyt syömään ja sitten pihalle katsomaan mihin tuuli on vienyt meidän kaikki pallot!??!

 

~~Ulla~~