3kk vauvakuplassa

 Hellou!

Täälä on heti aamusta ajeltu neuvolaan kurkkimaan miten meidän pikkuinen kasvaa. Ja niin kuin itse arvelinkin, hienosti hän kasvaa.

Pituutta meidän pieneltä löytyy 60,9cm (57,4cm) ja painoa 5860g  (5130g). Suluissa siis 2kk mitat.

Oon niin onnellinen, että Liliana kasvaa hyvin äidinmaidolla. Niin paljon helpompaa, kun ei tarvitse antaa pullosta lisämaitoa.  Maito määrän nostatusta meillä kyllä taitaa olla, koska viime yönä oltiin tosi usein tissillä. Mutta kun sen tietää, että mikä on syy tiheämpään imuu, niin kyllä sen jaksaa. 

Oon yrittänyt nyt kiinnittää huomiota, että syön tarpeeksi niitä hyviä rasvoja. Lisäilen salaattiin usein lohta, avokadoa ja pähkinöitä. Ja yritän juoda vettä ihan kunnolla, eikä vaan  paria lasillista.

Meillä on ollut tässä ilmassa myös pieniä rintaraivareita. Ei mitään ihan mahdottomia,mutta välillä kyllä vähä äitiä turhauttavia. Siis tiedättekö miten rasittavaa on olla tissi paljaana ja sitten toinen ottaa yhden imun ja rupeaa huutamaan?!??! Mä oon huomanut, että yllätys elementti toimii tässä. Välillä pidän ihme ääniä tai nousen ja heilun hetken aikaa. Tai sitten vaan noustan ylös neidin ja rauhoittelen  hetken. Välillä saattaa uni tulla jo rauhoitellessa ja sitten syötän vasta, kun hän rupeaa heräilemään. 

Millainen kolme kuukautinen meiltä sitten löytyy. No ihana<3 Liliana rakastaa kun hänelle jutellaan. Hän kuuntelee tarkasti ja vastaa ihanalla jokeltelulla. Hymy on tosi herkässä myös. Muutamat ääneen naurahduksetkin ollaan saatu kuulla, mutta kunnon kikatus odotuttaa vielä. 

Hän tarkkailee ympäristöä todella paljon ja on ruvennut nyt bongailemaan esim kelloa ja lamppuja. Hän ei ole vielä kääntynyt itse laittialla kumminkaan päin(sellältä masulle tai masulta selälle), mutta kyljelle kääntyillään jo paljon ja nyt tällä viikolla hän on ruvennut nostelemaan jalkoja paljon ylös päin.  Lattialla ja hoitopöydällä makoilu aiheuttaa myös ihan hurjan potkimis vimman ja voin kertoa, että välillä housujen jalkaan saanti on aikamoinen urakka!

Uusimpana juttuna on nyt ylös päin pyrkiminen sitterissä ja sylissä. Välillä ihan naurattaa, kun toinen pää punaisena yrittää nousta ylös päin. EI VIELÄ!! Lattialla ollessa masulla viihdytään aina pieniä hetkiä kerrallaan, mutta lisääntyvissä määrin. 

Rakastan aamuja hänen kanssa. Miten toinen voikaan ihan aina herätä hyvällä tuulella? Ei väliä millainen yö on takana, niin päivä alkaa hvyin  kun näkee pienen iloisen ilmeen<3 Päikkäreiltä meillä yleensä kyllä sitten herätään huudon kanssa,mikä tosin menee nopeasti ohi. Muutenkin Liliana on kyllä niin perus tyytyväinen tyttö joka ei turhia itkeskele,mutta tekee kyllä selväksi milloin kaipaa seuraa tai on nälkä. 

Ja sitten päivärytmi. No meillä ei kyllä oo oikeastaan mitään selvää rytmiä. Enemmänkin se menee niin, että kun luulen, että olis rytmi niin seuraavana päivänä saan huomata, että eipäs olekaan. Mutta aamuisin herätään noin 7.30-8.30 ja illalla mennään nukkumaan n.21-22 välillä. Päivä kuluukin sitten ottamalla eri mittaisia päikkäreitä. Jotkut kestää 10min ja pisimmät on tainneet olla parisen tuntia. Että hei nauttikaa jos teillä otetaan niitä mun haaveilemia 3-4h päiksyjä. Hereillä neiti jaksaa olla about tunnin. Joskus vähemmän joskus enemmän. Yritän aina vähän ennakoida, koska jos väsymys menee yli niin sen kyllä huomaa. 

Yöllä me kyllä nukutaan hyvin, joka ei siis meidän tapauksessa tarkoita, etteikö syötäisi. Liliana syö 3-5 kertaa yössä.  Toisaalta mä kyllä ajattelenkin niin, että toinen on vasta 3kk, ei vielä tarvittekkaan olla yötä syömättä. Ja onneksi ne meidän syötöt menee edelleen tissi suuhun-unta palloon- meiningillä. Eli kukaan ei valvo tunti kaupalla öisin.  Ja jos nyt yhtään on sama meininki kuin isommilla sisaruksilla niin mä odottelen niitä kokonaisia öitä sitten joskus yhden vuoden jälkeen:)

Tiedättekö mitkä on noiden hymyilyjen ja jokeltelujen lisäksi ihania hetkiä? Ne kun toinen nukkuu rinnan päällä. Oi että mä rakastan niitä hetkiä, kun ei oo mihinkään kiire ja saan vaan kuunnella toisen rauhallista tuhinaa ja suukotella hänen päätä<3

Että joo, vauvakuplassa ollaan edelleen vahvasti!

-Ulla-