Ajattelin koota tähän postaukseen vähän omia vinkkejä miten mä valmistaudun tulevaan imetykseen. Ja ei, en todellakaan pidä sitä päivänselvänä, että imetys onnistuisi.
Taustaa
Ensin vähän taustaa menneistä imetyksistä. Eli Rasmuksen aikana imetin tasan pari viikkoa ja senkin aikana Rasmus sai korviketta pullosta ihan kunnolla. Se koko touhu oli yhtä takkuamista alusta nopeaan loppuun asti ja vasta näin jälkikäteen ajateltuna oon tajunnut, että olisin tarvinnut sata kertaa enemmän ohjausta ja tukea imetyksen alussa. Ja miten sitä olikaan sellainen ajatus, että "no se vauva syntyy ja mä laitan sille tissin suuhun ja that's it. Kuinka vaikeaa se muka voi olla?!". No hei voihan se olla vaikeaa, ihan tosi vaikeaa.
Nooa imetin sitten sen puoli vuotta ja uskon, että suurin syy oli oma rento asenne. Kun olin nähnyt omin silmin meidän esikoisen kasvavan ja kehittyvän ihan normaalisti korvikkeella ja saavan ihan samalla tavalla läheisyyttä ja syliä ilman imetystä, oli asenne tosi rento toisen lapsen kohdalla. Ajattelin, että no yritetään,mutta ei paniikkia jos ei onnistu.
Ja kyllä se sitten onnistui. Samoin kävi myös Mandin, Nuutin ja Minean kohdalla joita imetinkin sitten jo muutaman kuukauden yli vuoden ikään. Eli kokemusta nyt löytyy jo jonkun verran.
Toisaalta mulla on ollut tosi onni noiden meidän murujen kanssa. Kenenkään kanssa ei oo ollut huonoa imuotetta tms. Ihan perus rintaraivareita ja hulinoita toki ja paljon.
Haluaisin niin kovasti, että jokainen joka haluaa imettää antaisi sille aikaa ja saisi jostain tukea ja tsemppiä. Mä oon nyt jo henkisesti valmistautunut siihen, että ihan varmasti ne ensimmäiset viikot tai jopa kuukausi menee pääasiassa imettäessä. En muista kenen aikana mulle kätllö sanoi jotenkin niin valaisevasti, että vastasyntyneen vauvan mahalaukku on tyyliin pikkurillin pään kokoinen. Eli onko ihme jos pieni on tosi nopeasti vailla jo uutta maito annosta?
Ja niinhän se nopeasti menee, että kun oot vauvan imettänyt ja hän sieltä pian huikkii jo uudestaan nälkäänsä, niin rupeat miettimään, että ei hitsi, ei mun maito piisaa. Eikös?! Kun just se on se viimeinen ajatus joka päähän kannattaa saada. Kun mä kirjoitin, että oikeastaan ekat viikot menee imettäessä, niin oikeasti mä oon kaikkien neljän onnistuneen imetyksen alussa istunut pääasiassa sohvalla ja imettänyt. Välillä on tuntunut turhauttavalta, mutta sitten jossain kohtaa sitä on ruvennut huomaamaan, että imetysvälit pidentyvät. Ja se alun tieheä imetys on muuttunut joksikin ihan muuksi.
Ja vaatiihan se imetys toki muutakin kuin sohvalla istumista. On tosi tärkeä huolehtia riittävästä veden juonnista ja siitä, että syö kunnolla. Mä aloitan sen kunnon veden juonnin jo sairaalassa,heti synnytyksen jälkeen. Joka välissä kupillinen, välillä useampi. Ja sen oikeasti huomaa yllättävänkin nopeasti, jos on juonut liian vähän. Sama ruuan kanssa. Ei sun kropassa piisaa energiaa vauvan maitoon, jos et syö kunnolla ja nimen omaan sitä kunnon ruokaa, ei välipaloja ja napostelua lasketa.
Ihan niissä ensi hetkissä ja päivissä kannattaa vauvaa pitää ihokontaktissa. Vielä ennen Minean syntymää en olisi edes uskonut, jos joku mulle sanoo, että se oikeasti vaikuttaa tosi paljon maidon nousuun. Mulla on aiemmilla kerroilla maito noussut vasta kolmantena päivänä synnytyksestä (ja siltikään vauvoille ei oo annettu lisämaitoa). Oon heitä imettänyt ihan koko ajan kun oon sairaalassa ollut. Mutta Minea oli ainut joka oli alusta asti paidan alla, iho vasten mun ihoa. Ja maito nousi heti toisen päivän aamuna kunnolla. Toki siis imetin häntäkin tosi paljon.
Huvituttina olo?!
Tiedän, että tosi moni ottaa jo synnärille mukaan tutin ja ihan tosi moni aina valittaa ensimmäisinä viikkoina, että ei halua olla huvituttina vauvalle. No en mäkään:) Mutta silti ne ensimmäisten viikkojen imemisen tarpeet meillä kulutetaan vain ja ainoastaan tissille. Tutti on toki joo kätevä tietyissä tilanteissa, oon ehdottomasti samaa mieltä. Mutta meillä se otetaan käyttöön siinä vaiheessa, kun imetys on lähtenyt ihan kunnolla käyntiin ja imemis otteessa ei oo mitään ongelmia. Oon itse pelännyt tutin kanssa esim sitä, että annan sitä sitten siinä kohtaa, kun toinen olisi tiheillä rinnalla käynneillä tilaamassa lisää maitoa itselleen ja mä sitten vaan laittelisin ahkerasti tuttia suuhun. Ja lopputuloksena olisi yksi tyytymätön vauva ja äiti joka miettii miksi vauva vaikuttaa koko ajan nälkäiseltä.
Imetyspaidat
Ja mihin mä tykkään satsata on imetyspaidat. Oikeasti se tekee hommasta vaan huomattavasti helpompaa, kun sun ei tarvitte värkätä paitojen kanssa. Tämä nyt on vaan mun mielipide ja tiedän monia jotka saa homman toimimaan ihan normi paidoillakin. Mutta siis itse tykkään tosi paljon Boobin paidoista ja niitä mulle onkin kertynyt hirmu läjät. Toki naureskelin kavereille, että aika yksi värinen on mun imetysajan vaatevarasto. Olisko mulla yks vaalean lila paita, yks raidallinen toppi ja loput on sitten mustia:)
Boobin paidoissa on se hyvä puoli, että niillä saa imetettyä tosi huomaamattamasti. Se on tosi kiva juttu, koska mähän oon imettänyt meidän lapsia ihan missä vaan heillä on nälkä tullut. Ravintolassa, kaupassa, huvipuistossa, leikkikentällä, eläintarhassa, laivalla you name it, i did it.
Noita imetyspaitoja ja -toppeja oon ostanut tosi paljon kirppareilta ja torista. En itseasiassa teidä oonko ostanut yhtään uutena itselle. Boobin paidoissa ainakin hinnat on mun kukkarolle tosi kovat, joten ihan mieluusti ostan niitä huomattavasti edullisemmin käytettynä. Käyttöikä, kun ei ihan hirveän pitkä kuitenkaan ole.
Suojia, tarvitaanko niitä?
Liivinsuojat on mulla ollut ihan must juttu ja kaikkia merkkejä on tullut koitettua. Parhaaksi itselläni oon todennut nuo ylimmässä kuvassa näkyvät Natusan-merkkiset. Ne on mulla ainoat jotka pysyy paikoillaan. Ja siis oon joutunut käyttää suojia ihan 24/7 koko imetyksen ajan. Alussa niitä menee tietty enemmän, mutta kun maidon tulo vastaa sopivasti vauvan tarpeita, niin sitten suojienkin menekki on vähän rauhoittunut. Mutta ne on mulla ollut just niitä joita pitää olla JOKA paikassa. Mulla tais olla jopa autossa pieni pussi jossa oli muutamat suojat, jos esim hoitolaukusta/käsilaukusta oli jostain syystä loppunut:)
Mutta joo, voin kertoa,että mikään ei oo niin inhottavaa, kuin imettää ja huomata, että toisesta rinnasta valuu maitoa joka kastelee sun paidan erittäin näkyvästi märäksi. Nimimerkillä oon pitänyt vauvaa toisen rinnan päällä yhdessä pesispelissä, kun muuten siinä olis näkynyt vaan märkkä pläntti:D
Mulla ei oo koskaan ollut maidonkerääjiä käytössä, mutta tiedän että tosi moni liputtaa niiden puolesta.
Noita imetyspaitoja ja -toppeja oon ostanut tosi paljon kirppareilta ja torista. En itseasiassa teidä oonko ostanut yhtään uutena itselle. Boobin paidoissa ainakin hinnat on mun kukkarolle tosi kovat, joten ihan mieluusti ostan niitä huomattavasti edullisemmin käytettynä. Käyttöikä, kun ei ihan hirveän pitkä kuitenkaan ole.
Suojia, tarvitaanko niitä?
Liivinsuojat on mulla ollut ihan must juttu ja kaikkia merkkejä on tullut koitettua. Parhaaksi itselläni oon todennut nuo ylimmässä kuvassa näkyvät Natusan-merkkiset. Ne on mulla ainoat jotka pysyy paikoillaan. Ja siis oon joutunut käyttää suojia ihan 24/7 koko imetyksen ajan. Alussa niitä menee tietty enemmän, mutta kun maidon tulo vastaa sopivasti vauvan tarpeita, niin sitten suojienkin menekki on vähän rauhoittunut. Mutta ne on mulla ollut just niitä joita pitää olla JOKA paikassa. Mulla tais olla jopa autossa pieni pussi jossa oli muutamat suojat, jos esim hoitolaukusta/käsilaukusta oli jostain syystä loppunut:)
Mutta joo, voin kertoa,että mikään ei oo niin inhottavaa, kuin imettää ja huomata, että toisesta rinnasta valuu maitoa joka kastelee sun paidan erittäin näkyvästi märäksi. Nimimerkillä oon pitänyt vauvaa toisen rinnan päällä yhdessä pesispelissä, kun muuten siinä olis näkynyt vaan märkkä pläntti:D
Mulla ei oo koskaan ollut maidonkerääjiä käytössä, mutta tiedän että tosi moni liputtaa niiden puolesta.
Loppuun
Kootusti mun vinkit imetyksen alkuun vois olla oma rento asenne, runsaasti ihokontakia, imetä, imetä ja vielä kerran imetä, juo ja syö itse kunnolla, niin ja hei lepo on myös tosi tärkeää. Kysy rohkeasti neuvoa sairaalassa tai kotona ollessa esim neuvolasta.
Ne hetket kun saat olla pieni rinnalla on vaan jotain mieletöntä. Se läheisyys, se teidän kahden yhteinen hetki. Siinä on kyllä ripaus taikaa<3
Ne hetket kun saat olla pieni rinnalla on vaan jotain mieletöntä. Se läheisyys, se teidän kahden yhteinen hetki. Siinä on kyllä ripaus taikaa<3
Ja loppuun, jos se imetys sitten kuitenkaan ei onnistu muista, että sä oot ihan yhtä hyvä äiti, vaikka vauva saisinkin maidon pullosta ja se olis korviketta. Vauva tulee saamaan ihan yhtä paljon läheisyyttä ja rakkautta, sillä ei oo väliä miten se syöttäminen tapahtuu.
Sä oot paras mahdollinen äiti sun vauvalle joka tapauksessa<3
Mitä ajatuksia imetys sussa herättää? Tämä on mulle asia josta voisin puhua ja kirjoittaa pienen ikuisuuden! Nytkin tuntuu, että tuli vaan ripaus sieltä, toinen täältä.
-Ulla-
Onko sulla kokemuksia rintatulehduksista? Mä kuulun siihen porukkaan, joka saa rintatulehduksen jos tyyliin käyn jääkaapilla pelkkä toppi päällä. Esikoisesta sain vasemman rinnan 2 viikossa niin tukkoon, ettei maito päässyt enää ulos. Olin lopulta 1kk vauvan äiti joka joutui olemaan 5vrk sairaalassa osastolla iv-antibiootissa sen takia. Nyt odotan toista lasta, haluaisin kovasti imettää, mutta pelko siihen on kova. :( t. Iida
VastaaPoistaVoi ei tuo on oikeasti ihan kamalaa jos on sellainen, että tulee tosi herkästi rintatulehdus. Mulla itsellä ei oo kertaakaan ollut tulehdusta mutta niin älyttömän kivuliaita tiehyttukoksia kyllä. Mulla siis on tuntunut ihan kunnon patti rinnassa ja imettäminen on ottanut NIIIN kipeää, sitten kun oon käsin lypsänyt sitä rintaa, niin nännistä on tullut ihan sellainen kiinteä maito "pala" jonka jälkeen maito on ruvennut virtaamaan ihan kunnolla ja ahkeralla imetyksella se pattikin on sitten lähtenyt pois.
PoistaNiin toivon, että tohdit nytkin lähteä imettämään. Onko sulla ollut käytössä esim Ruskovillan ne villaiset rinnanlämmikkeet, olisko niistä apua tulehdusten ehkäisyyn?
Ihanaa raskaus aikaa sulle<3
Eipä vielä käytännön kokemusta oo päässyt kertymään tästä mutta oon kyllä tosi onnellinen kun mulla on sisko joka tietää aiheesta niin paljon! ♥️
VastaaPoistaMun ainut huoli on, että saan pidettyä sitten suuni välillä myös asian tiimoilta kiinni:)
PoistaImetys oli mulle tärkeä asia, mutta alkuun takkusi kyllä kovasti. Lopulta saatiin homma toimimaan ja olenkin imettänyt molempia pitkään. Uskon, että monella imetys onnistuisi paremman tuen avulla, mutta ei tietysti siltikään kaikilla. Onneksi nykyään on myös laadukkaat korvikkeet.
VastaaPoistaSe just, että sitä tukea ja tietoa pitäis olla heti alussa paljon enemmän tarjolla. Ja siis tarjolla niin, että sun ei pidä etsiä sitä kahta tuntia netistä...
PoistaIhanaa, että sä oot saanut imetykset sujumaan hankalasta alusta huolimatta!
Monta, monta imetystä takana, nyt 6vk pikkunen kainalossa. Mulle imetys on aina opettelua🤔. Maito nousee hitaasti, ehkä viidentenä päivänä. Vauvat on iholla aina sairaalassa, ei silti siellä vielä tuu paljon mitään, ei riittävästi, pullosta ruokittu lisää kaikkia. Joitain päiviä tai viikkoja oon aikasemmin vielä antanut tarpeen mukaan lisämaitoa kotona, mutta päästy täysimetykseen lopulta ja sillä pärjätty 5-6kk. Nyt tuntuu ettei tämä pieni ilman lisämaitoa kasva, vaikka kuinka yritän.
VastaaPoistaMietin, että miten muilla riittää aikaa pelkästään imettää päivät pitkät. Meillä ainakin on ehittävä tekemään ruuat, kotityöt ja muut perheen tarpeet. Isä ei pysty pitämään lomaa, eikä tahdo muutenkaan osata ottaa kotitöitä omakseen. Muutakaan tukiverkostoa ei ole lähellä.
Mutta todella voin nauttia ihasta omasta nyytistämme ja rakastan häntä vaikka annan pienelle korviketta lisäksi.
Mä oon tässä kanssa vauvojen myötä oppinut, että jokaisen vauvan kanssa se imetys on erilaista. Aina se on niin vauvan persoonastakin kiinni. Toiset ovat rauhallisempia ja jaksavat sitekeästi yrittää imeä ja toiset on taas enemmän niitä kaikki mulle heti nyt vauvoja, joilla menee heti hermo jos maitoa ei tule.
PoistaMulla on ollut samaa, että maito ei todellakaan nouse ensimmäisinä päivinä.
Ihan mahtavaa, että oot saanut imetykset sujumaan, ei varmasti ole ollut helppoa. Vaikka mä oon ensimmäiset viikot ahkerasti imettänyt, on myös mulla ollut se arki siinä rinnalla ruuanlaittoineen, pyykkäyksineen ja siivouksineen. Meillä vielä Mikko on yllensä pitänyt vaan pari isyysloma päivää siinä vauvan synnyttyä, eli oon jäänyt oikeastaan heti pyörittämään arkena useamman lapsen kanssa. Meillä on auttanut ennakointi. Teen ruokia isot määrät niin, että kun oon sitten yksin lasten kanssa saan vaan lämmittää ruokaa. Ja kun vauva on nukkunut pienenkin pätkän, oon touhunnut sen aikaa esim pyykkien kanssa. Ja hei välillä vaan sulkenut silmäni siltä sotkulta ja keskittynyt imetykseen.
Meilläkään ei oo hirveästi tukiverkkoa käytettävissä, tai ollaan vaan toooosi huonoja pyytämään apua.
Muistathan levätä, syödä hyvin ja juoda paljon. Ne on ollut mulla ne imetyksen kannalta isot jutut. Varsinkin Minean vauva-aikana korostui tuo juomisen tärkeys, mulla vähentyi heti maidon tulo jos en juonut kunnolla.
Lämpöiset onnittelut pienestä teidän koko perheelle<3
Ihana, että saat nauttia pienestä, he ovat pieniä vain niin lyhyen hetken. Ja muista aina, että se korvikkeen antaminen ei todellakaan vähennä sun rakkautta lapsias kohtaan. oot varmasti ihan paras äiti heille<3
Ihania kesäpäiviä teille!