Pieni vauva-Miten varautua talveen?

 Moi!

Tiedän, että nyt eletään vasta alku syksyä, mutta en varmasti oo ainut joka jo vähän miettii tulevaa talvea. Ainakin lasten vaatetuksen näkökulmasta. Meillä kun näitä lapsia on ja vanhin on jo 13- vuotta niin ajattelin vähän kirjoitella mun kokemuksia siitä millaisilla varusteilla meillä odotellaan talvea ja mitkä oon kokenut hyväksi vauvan kanssa. Samalla vähän mun ajatuksia siitä mihin tässä alle vuoden iässä kannattaa panostaa ja missä voi pihistellä.

Meillähän ollaan pihalla useamman kerran päivässä. Pienen kanssa se osuu usein päikkäri aikaan ja sitten, kun vauva kasvaa hän saa katsella ratasosasta  mitä muut touhuaa. Oon laittanut lapset myös pakkasilla nukkumaan vaunuihin. Kunnolla vaan vaatetta päälle, niin hyvin on tarjennut!

Jo ihan pienen kanssa mä liputan ehdottomasti kerrospukeutumista. Ja laadukkaat materiaalit on vaan niin suuri helpotus arjessa. Mulle myös tosi tärkeää on se, että vaatteet on mukavat lapsen päällä ja ne on oikeaa kokoa. Liian pienissä vaatteissa et luultavasti viihdy itsekkään, eikä monta kokoa liian isotkaan vaatteet  hyvät.

Jos nyt kuvitellaan, että saatais kunnon kylmä talvi niin tässä on mun vaatetus suositukset.

Alle ihoa vasten merinovillaa. Jos sulle tulee villasta mieleen kutisevat vaatteet, niin et oo koittanut merinovillaa. Se on niin ihanan pehmoista! Meillähän esim. Minea ei suostunut viime talvena riisumaan merinovilla kerrastoa ollenkaan pois, kun se oli kuulemma niin ihanan tuntuinen:) Ja merinovilla on siitäkin huippu materiaali, että se ei hiosta. 

Tässä kohtaa kannattaa tsekata kirpparit ja Tori, koska nuo  merinovilla tuotteet on aika hintavia. Ja kun pienten vaatteiden käyttöikä on tosi lyhyt, ne ovat yleensä käytettynäkin ihan uuden veroisia. Mä löysin Lilianalle Polarn o Pyretin merinovilla setin torista 10€.  

Sitten mennään välikerrokseen ja se sisältää lisää merinovillaa. Käsiin ja jalkoihin merinovillaiset tumput ja villasukat. Meiltä löytyy isommilta sisaruksilta jääneet Ruskovillan tumput ja villasukat, sekä mun itse neulomat Lilianalle. Päähän löytyy itse tehty lakki,sekin merinovillaa sekä  kirpparilta  löytynyt Name it:n merinovillainen kypärälakki 1€. ja Metsolan merinovilla lakki kirpparilta 6,50€. Merinovillainen haalari kirpparilta 0,50€. Hei ja en siis käytä noita kaikkia lakkia kerralla,vaan vähän aina tarpeen mukaan!

Esim nuo edellä olevat vaatteet monesti riittää jos vaunuissa on lämmin makuupussi. Meillä päin pakkasta on yleensä sen verran paljon, että ihan äitiyspakkauksen pussi ei kuitenkaan riitä. Meillä on parikin eri paksuista pussia odottamassa. Näissäkin suosittelen kyllä kurkkimaan kirpparit ja Torin, koska sielä on ihan tosi paljon vaihtoehtoja ja hinta on huomattavasti edullisempi kuin uutena. Mä maksoin tuosta valkoisesta 15€ ja joutsen kuosisesta 10€.

Ja koska välillä ollaan sitten myös niin liikkeellä,että Liliana pitää ihan varmasti nostaa vaunuista pois,niin niihin hetkiin on pakko olla vielä se päällimmäinen kerros.

Tämä on se kohta missä mun mielestä voi helposti pihistellä. Vaunuissa/rattaissa/pulkassa oleva vauva ei tarvitse vielä kaikkia mahdollisia teknisiä ominaisuuksia haalareihinsa.  Ja niin kuin jo aiemmin kirjoitin, niin myös haalarit pysyy tämän ikäisillä vielä tosi hyvä kuntoisina, joten käytetyt ovat monesti ihan uudenveroisia. 

 Tässä toki sitten vaikuttaa vauvan ikä. Jos liikkeelle lähtö rupeaa olemaan ajankohtainen esim loppu talvesta, niin silloin taas on hyvä huomioda se haalaria valittaessa. Mä uskon,että meillä ulkona liikutaan sitten vasta välikausivaatteiden aikaan. Tai siis joo varmasti joko ryömii tai konttailee, mutta ne ajat meillä on oltu kyllä ihan vaan vaunuissa.

Meillä on odottamassa 68cm  Petite Cherien haalari, joka toki on aika niukkaa kokoa. Lisäksi löytyy 1€ kirpparilta löytyneet paksummat tumput ja töppöset. 

Kaukaloon meillä on Baby´s Onlyn paksu kaukalopussi. Toppahaalarissa on ihan tosi hankala pientä laittaa kaukaloon, eikä sitä edes suositella.

Näillä seteillä uskoisin, että Liliana tarkenee läpi talven ulkoilla muiden kanssa.  Ja kannattaa muistaa sekin, että mikä toimii toisen kanssa ,ei toimi kaikilla. Toiset vauvat tarkenee paljon paremmin kuin toiset ja saattavat olla vähemmällä varustuksellakin ihan hikisiä. Ja toiset taas vaativat vielä enemmän vaatetta päälleen. Niin ja muistakaa nyt sekin, että allekirjoittanut on ihan hurahtanut näihin lastenvaatteisiin, joten tässäkin on varmasti ylimääräisiä juttuja!

Toivottavasti tästä sai joku jotain tietoa ja vinkkiä miten varustautua vauvan kanssa talveen. Ja kysyä toki saa jos tulee jotain mieleen!

-Ulla-

Äiti joko meillä on tarpeeksi pölyä?! -Lapset mukaan siivoamaan-

 *kaupallinen yhteistyö Sinituotteen kanssa*

Mä oon saanut kunnian olla tänä syksynä Sinin brändilähettiläs instan puolella. Ja te nyt varmaan, jotka ootte jo kauemmin seuraillut mua tiedätte, että mä suorastaan rakastan siivoamista. Niinpä tämä on kyllä niin mun juttu!

Tuotepaketissa tuli mulle muutamia ihan uusia juttuja ja tässä postauksessa esittelyssä niistä yksi. Se jonka takia meillä ihan oikeasti välillä vähän odotetaan, että sitä pölyä tulisi lisää:)

Ja syyllinen on siis tässä, saanko esitellä, pölypampula. Mä en oo saanut itse tätä testata kuin pari kertaa, koska aina kun haen tämän kaapista, nappaa joku lapsista sen itselleen. Siinä kohtaa oon sitten antanut lasten siivoilla ihan niin paljon kuin haluavat. 

 

Meillä lapset siivoavat aina omat huoneensa. Lisäksi isommat (tai mä) auttavat pienempiä aina silloin tällöin. Jos on joku super hyvä leikki menossa, niin sitä ei oo mikään pakko siivota pois jos sitä halutaan jatkaa vielä seuraavana päivänä. Jos taas rupeaa vaikuttamaan siltä, että leikki ei enää kiinnosta niin se siivotaan pois. Oon huomannut, että jos huone on ihan sotkuinen, niin lapset eivät edes halua leikkiä siellä. Oon myös yrttiänyt huomioida lasten huoneissa sen, että kaikille leluille olisi oma paikka. Niin on jo pientenkin lasten helpompi siivoa, kun tietää minne lelut kuuluvat.

Isommat lapset myös imuroivat omat huoneensa ja lisäksi pyyhkivät pölyt pois. Tuohon pölyjen pyyhintään pölypampula on ihan huippu kätevä. Materiaaliltaan se on mikrokuituinen, joten siihen tarttuu ihan loistavasti pölyt kiinni. Todella käytännöllistä on, että sen saa liitettyä sini varsiin. Eli se missä mä oon sitä käyttänyt on kaikki ylhäällä olevat jutut. Samalla oon aavistuksen ehkä kauhistunut mikä määrä hämähäkin seittejä meidän kattolistojen luona on ollut!!?? 

Mun mielestä on tosi tärkeää opettaa jo pienille lapsille, että omat sotkut siivotaan pois. Toki se tapahtuu ensin yhdessä ja pikku hiljaa lapselle voi antaa vastuuta lisää. Meillä on ainakin jo pari vuotiaalle annettu omaa tiskirättiä käteen, että pienikin on päässyt auttelemaan siivoamisessa ja monesti juuri tuon ikäiset (2-6-vuotiaat) onkin tosi innoissaan auttelemassa vanhempia. Mutta tärkeimpänä opettaa siis, että jonkun ne lelutkin pitää kerätä, ei ne itsestään mene paikoilleen.

Miten teillä lapset osallistuvat siivoamiseen? Ootteko keksineet jotain kivoja kikkoja millä saatte lapset osallistumaan siivoukseen?

Hei ja koodilla Brändilähettiläs saatte -15% Sinituotteen nettikaupasta. Sielä on hurjat määrät laadukkaita tuotteita siivoukseen liittyen!

-Ulla-

2 kuukautta meidän perheessä

 Hassua kun tavallaan tuntuu, että se oli eilen, kun saavuttiin pienen vauvan kanssa kotiin. Kun viimein päästiin tutustumaan, että millainen suloisuus sielä masussa on kasvanut. Ja päästiin opettelemaan kaikkea uutta ja ihanaa. Ja sitten taas toisaalta tuntuu, että hän on ollut osa meidän perhettä aina.

Liliana on siis tänään kaksi kuukautta. Neuvolassa käytiin jo viime viikolla ja sielä oli kaikki hyvin. Pituutta neidillä on 57cm, eli kahdessa kuukaudessa on tullut 6cm lisää. Painoa oli 5170g, neuvolatädin sanoin "mahtavasti kasvaa rintamaidolla". Ja siis miten nopeasti nuo pienet kasvaakaan. Jotenkin sen aina unohtaa. Laittelin just kaapista 56cm vaatteita pois, koska ne nyt vaan on pieniä, halus äiti tai ei!

Lilianan lemppari puuhaa taitaa olla meidän muiden touhujen seuranta joko sitteristä tai sitten lattialta. Myös tissillä olo on suuressa suosiossa:) Neiti on suhteellisen kärsimätön ruokansa suhteen, hän ehkä toivoo äitiltä jotain ennustajan lahjoja, että tissi olisi jo vähintäänkin poskella siinä kohtaa, kun nälkä tulee. Lilianan suureksi harmiksi mä oon ihan normi äiti ja välillä iskee suuuuuri harmistus, ennen kuin ruokaa tulee.  Mutta ehkä ne hermotkin tässä iän myötä kasvaa!

Neiti nukkuu perhepedissä yöt. Vaikka mä raskaus aikana siis vakaasti päätin, että tämä vauva tulee nyt kyllä nukkumaan omassa sängyssä. Mut kuinkas kävikään ja vielä heti ekana yönä, kun kotiin tultiin:) Näin ne periaatteet taas kumotaan. Eipä sillä, mä saan ihan loistavasti nukuttua vauva kainalossa. Laitan tissin suuhun ja jatkan unia. Jossain kohtaa havahdun Lilianan  öhinään ja vaihdan itseni toiselle puolelle, tissi suuhun ja unet jatkuu. Kun tähän ollaan menty, niin pelkkä ajatus,että pitäis jaksaa nousta istumaan, imettää ja laittaa toinen omaan sänkyynsä tuntuu ihan liian vaativalta!

Päivällä neiti kyllä sitten nukkuu joko vaunuissa,jos oleskellaan ulkosalla tai omassa sängyssään. Että ei se ihana kehto ihan käyttämättä oo jäänyt. 

Mitään varsinaista rytmiä meidän päivissä ei oikeastaan neidin puolesta vielä ole. Aamulla heräillään 07-09.30 välillä. Tämä riippuu aika paljon siitä, miten paljon koululaiset pitää keittiössä mekkalaa. Sitten päivä meneekin suurin piirtein sillä syklillä, että ollaan about tunti hereillä ja nukutaan puolesta tunnista kahteen tuntiin. Että tämä(kään) bebe ei vetele mitään 4h päikkäreitä. Yöunille mennään sitten myös todella vaihdellen. Välillä jo  klo 21 ja välillä vasta 23. 

Oon myös huomannut, että toisina päivinä nukutaan selvästi enemmän kuin toisina. Silloin kun uni maistuu vähän pidempään, yritän sitten antaa aikaa muille lapsille ja laitella taloakin vähän kuntoon.

Liliana on nyt jo useamman viikon jaellut suloisia hymyjään meille,vaikka yllä olevassa kuvassa onkin niin kovin pohdiskeleva ilme. Voi että miten ne ihan ensimmäiset hymyt sai mut ihan liikuttumaan.  Kun sen näki, että toisella ihan silmätkin hymyili<3 Tässä on muuten selvä ero, kun mä yritän saada neidin hymyilemään ja kun Mikko ilmestyy neidin näkökenttään. Mä saan väännellä naamaa tuhanteen eri ilmeeseen ja pitää kaiken maailman ääniä, kun taas Mikko oikeasti vain näyttää naamansa niin hän saa jo kunnon leveän hymyn! Joko mun naamaa nähdään liikaa tai iskä on vaan vähän hassun näköinen:)

Meidän neiti on myös mahdototman kova juttelemaan. Hän saattaa jokellella hurjan pitkiä aikoja, kun vaan löytyy keskustelu kumppani ja niitähän meiltä löytyy.

Kaiken kaikkiaan meilä on ihan tosi tyytyväinen tyttö. Ja oon niin onnellinen, että ollaan säästytty suuremmilta masuvaivoilta(kun vaan äiti pysyy kaukana suklaasta!) ja unillekin hän menee suhteellinen helpolla.

Millaisia teidän lapset on olleet vauvana?

-Ulla-

Hermoja kiristävä koulun alku

 Meillä tosiaan alkoi koulu ja eskari tiistina. Mutta palataan ajassa vielä maanantaihin. 

Tiedättekö miten harmitti, kun olin jotenkin ajatellut,että lasten viimeinen lomapäivä on vielä sellainen mukavan rento ja sitten se on ihan kaikkea muuta. Mä rupesin omaan tyyliini heti maanantai aamuna selvittelemään, että mihin aikaan nyt kenenkin pitää olla omassa koulussaan. Koska mun mielestä on vaan tosi outoa, että vielä koulua edeltävänä päivänäkään ei tiedetä moneltako koulu alkaa. 

Niinpä surffailin pitkin wilmaa ja sen mukaan meidän lasten olisi pitänyt olla ihan eri aikoina koulussa. Sitten kun kyselin asiaa parilta muulta äidiltä,jonka lapset myös tulee samaan kouluun ja Mandin kanssa samalle luokalle, oli vastaus ihan eri mitä wilmassa. Laitoin opettajalle viestiä,en saa vastausta. Olin oikeasti jo niin hermona tuossa vaiheessa, että teki mieli heittää kännykkäkin pellolle. No sieltähän se sitten kaupungin sivuilta tieto löytyikin. Ja lopulta iltapäivällä myös opettajilta tuli asiasta viestiä.VIIMEINKIN.

Ja sitten sai ruveta selvittelemään mihin aikaan linja-auto on tien päässä, että rasmus osaa olla oikeaan aikaan siellä ja entäs taksi, että Nooa on oikeaan aikaan paikalla. Nämä onneksi selvisi vähän helpommalla:)

Maanantai ilta oli meillä aika levotonta menoa. Huomasi, että lapsia jännitti tosi paljon. Etsittiin vaatteet valmiiksi, pakattiin reput ja teroitettiin kynät. Nuutille etsittiin eskariin varavaatteita ja laittelin nimitarroja vaatteisiin.

Mutta niin vain oltiin peräti ajoissa tiistai aamuna matkalla uuteen kouluun. Niille jotka ei tiedä/muista meidän lasten pieni kyläkoulu lopetettiin ja he aloittivat tänä syksynä koulun meidän kaupungin keskustassa, ihan juuri valmistuneessa koulussa. Päätettiin, että mä käyn viemässä Mandin ja Nuutin ensimmäisenä aamuna, että ei tarvitsi taksikyytiäkin vielä jännittää. Sielä sitten uuden koulun pihassa etsittiin  tuttuja kavereita Mandille ja kun niitä löytyi lähdin ajelemaan kohti Nuutin eskaria.

 Eskarin pihassa oli kaikki uudet eskarit ja eskariopet koolla ja Nuutti oli kyllä niin super reipas. Mikon kanssa niin jännitettiin miten hänellä tuo jääminen sujuu, kun ei ole ollut edes kerhossa. Mutta turhaa jännitettiin! Pienen alku infon jälkeen eksarit menivät pienissä jonoissa sisälle meille vanhemmille vilkuttaen. Ai että miten liikuttavaa se on on nähdä nuo pikkuiset isot reput selässään<3

Vaikka onkin vähän haikea fiilis kesän päättymisestä, niin toisaalta arki ja päivien rutiinit on niin tervetulleita. Ja kyllähän syksylläkin on ihania lämpöisiä päiviä! Meillä lapsetkin tykkää, kun näkee taas säännöllisesti kavereita ja nyt uuden koulun myötä saavat vielä toivottavasti  uusiakin kavereita. Niin mahtavaa!

Kun seison koulun pihassa,

on pieniä perhosia mahassa,

Huomaako minua yhtään kukaan,

ottaako minutkin leikkiin mukaan?

 

Äiti ja isäkin varoittaa,

ei ajotiellä kulkea saa.

Muistanko kaikki säännöt nää,

jotka uutena päässäni myllertää?

 

Ehkä tämäkin joskus helpottuu,

kun uusiin juttuihin tutustuu.

Nyt kaikki vaan niin jännittää,

kaikkeen tottumaan pitää yrittää.

Birgit Ahokas

Kaikille eskarilaisille ja koululaisille turvallista kouluvuotta ja enkeleitä koulumatkoille<3

Löytyykö teidän perheestä eskareita tai koululaisia?Millä fiiliksillä sielä aloitellaan kouluvuotta?

-Ulla-

Kiitos Korona uudesta kokemuksesta

Hellou!

Josko sitä taas palaisi lomalta bloginkin pariin. Läppäristäkin sai oikeasti pyyhkiä pölyt pois, eli ehkä on jo aikakin.

Tässä postauksessa juttua meidän beben ristiäisistä. Jotka siis kiitos koronan järjestettiin ensimmäistä kertaa meidän perheessä kirkossa. Täytyy myöntää, että mua harmitti aluksi ihan valtavasti, kun pappi sanoi, että juhla täytyy järjestää kirkossa. Jotenkin oon tykännyt tosi paljon, kun sen on saanut pitää täällä kotona. No mutta ei se auttanut.

Itse kaste tilaisuus oli siis kirkossa, jonne kutsuttiin ihan vain lähisuku. Mun isä ja sisasukset ja Mikon vanhemmat ja sisarukset, vanha paappa ja niin tietty sisarusten puolisot  oli myös tervetulleita! 

Tuo kastetilaisuus kyllä yllätti mut positiivisesti. Se oli tosi kaunis ja ihan meidän näköinen. Meillä on kaikkien lasten ristiäisissä ollut ensimmäisenä virtenä Jumalan kämmenellä ja sitten ollaan kuunneltu lopuksi joku kappale. Niin oli tarkoitus nytkin, kunnes sain tietää,että kirkossa ei ole mahdollista kuunnella mistään omaa kappaletta. No onneksi Mikko löysi netistä aivan ihanan kappaleen jonka kanttoristi soitti flyygelillä ja lauloi meille. Laitan loppuun sen sanat, koska se oli  niin koskettava.

Kummeiksi lupautui mun ihana veljes trio ja oon onnellinen, että meidän tytöllä on kolme ihanaa kummisetää<3 Kirkossa oltiin vähän jaettu hommia, mun vanhin veli luki lasten evankeliumin, Minea sai kuivata vauvan pään ja Mandi luki sisarusten rukouksen. 

Bebellä oli päällä sama kastemekko joka on ollut meidän kaikilla lapsilla ja sen lisäksi myös mulla itsellä. Mekko on tehty mun mumman häämekosta ja siinä on kastettu mun äiti sisarineen, heidän lapset ja lapsenlapset. Oli niin ihana, että meidän pieni sai pitää samaa mekko päällään<3

Niin ja teitä oletettavasti kiinnostaa meidän beben nimi. Instan puolella kun kyselin veikkauksia moni arveli, että nimi alkaisi R:llä, koska Rasmus on ainut  meidän lapsista jolla ei ole kirjain paria. Toiset veikkasi, että nimi alkaa M:llä koska Minea ja Mandi alkaa slllä myös. No me ei olla missään välissä käytetty noita syitä, kun ollaan pohdittu nimiä. Joten ei aloitettu sitä pohtimista nytkään. Siispä valittiin se nimi joka hänelle sopi.

Ja niinpä hänestä tuli  Liliana Aava. Ja hän on niin nimensä näköinen<3

Kastetilaisuuden jälkeen tultiin sitten meille kotiin kahvittelemaan. Arvatkaa sata kertaa muistinko siinä hässäkässä ottaa AINUTTAKAAN kuvaa tarjoiluista. No en. Ihan vaan vähän harmitti jälkikäteen... No meillä oli joka tapauksessa tarjolla voileipäkakkua ja pikku pitsoja. ja sitten makeina oli mansikka täytekakku, mansikka-vaniljajuustokakku ja brookiesseja,keksiä, marenkeja ja lapsille lisäksi sipsiä. Tarjoilut olivat ilmeisesti onnistuneet, koska ne katosi aika nopeasti:)

Liliana sai lahjaksi ihana sormuksen johon tuli myös ketju mukaan, että sen voi laittaa hänelle kaulaan. Lisäksi hän sai Luinlivingin super ihanan vauvapyyhkeen, lahjakortin vaatekauppaan, vaippoja ja rahaa. Tuo Luinlivingin pyyhe on kyllä sellainen, että jos koskaan mietit mitä ostaa / pyytää vauvalle lahjaksi niin tuo!

Niin ihana oli tuo päivä. Illalla oli vaan niin onnellinen ja kiitollinen olo.

Tyttö onnellinen

Luoksemme lensit kuin keijukainen,
keskelle talven ja pakkasien.
Tyttöni pieni ja hentoinen,
sinua niin tänne odoteltiin,
lapsi rukousten.
Silmät kuin keijukaisen,
laulu kuin enkeleiden,
vain siivet sinulta puuttuu.
Auringon nauramaan saat,
kukkimaan autiomaat,
tyttö onnellinen.

Silmiisi katson ja koukussa oon,
huoleni jälleen unohtukoon!
Voi kuinka tahtoisin muistaa sen:
Hetkeksi vain sinut syliini sain,
lapsi rukousten.

Silmät kuin keijukaisen,
laulu kuin enkeleiden,
vain siivet sinulta puuttuu.
Auringon nauramaan saat,
kukkimaan autiomaat,
tyttö onnellinen.
Taas ihmetellen huomata saan:
sinä voit nähdä sen salatun maan.
Tahtoisin kanssasi löytää sen,
maan, jossa kesä on loppumaton.
lapsi rukousten.

Silmät kuin keijukaisen,
laulu kuin enkeleiden,
vain siivet sinulta puuttuu.
Auringon nauramaan saat,
kukkimaan autiomaat,
tyttö onnellinen.

-Pekka Simojoki-

Tuo kappale löytyy ainakin lasten veisuu kirjasta. Sanat sai kyllä niin liikuttumaan kirkossa, muutkin kuin mut!

Ihanaa keskiviikkoa juurikin sulle!

-Ulla-