Moiks!
Mua kuulkaa jotenkin niin sieppaa nämä melkein joka viikkoiset otsikot iltapäivälehdissä, joissa uutisoidaan miten nykynuoret ei halua lapsia. Koska eihän lapsiperhe -elämä voi olla nautittavaa. Se on yhtä kaaosta, rankkuutta ja jotain ihan hirvittävää aamusta iltaan, vuodesta toiseen.
APUA!!!
Ja sitten ihmetellään, kun Suomessa on lasten syntyvyys rajussa laskussa. Ja ettei kukaan ymmärrä väärin, niin en oo myöskään sitä mieltä, että kaikkien pitäisi lapsia hankkia. Joillekin sopii elämä ilman lapsia ja se on hyvä juttu. Mutta se, että lapsiperhe elämä saa leiman jota se ei todellakaan ansaitse on vaan väärin.
Kaikilla on välillä rankkaa
Mä oon melko varma, että kaikissa suhteissa, perheissä ja kokoonpanoissa on ne omat hyvät ja huonot hetket. Lapseton pariskunta ei varmaankaan elä koko aikaa ihanassa vaaleanpunaisessa hötössä jossa mikään ei ole rankkaa ja koskaan ei väsytä.
Toki ne lapset kuormittaa. Se on rankkaa ja väsyttävää herätä monta kertaa yössä ja se on rankkaa kun koko perhe sairastaa. Se on rankkaa sovittaa yhteen työ- ja perhe-elämä ilman suurta tukiverkkoa, pahimmassa tapauksessa kokonaan ilman minkäälaista tukea.
Pahduttava onnen tunne
Mutta miten paljon ne lapset sulle antaa. Mä epäilen, että sitä on niin vaikea sellaisen ymmärtää jolla ei lapsia ole(paitsi ehkä perhettä tosi lähellä olevat ihmiset, niin kuin mun sisko, joka kyllä on mun kanssa ihan yhtä onnellinen kun näkee lasten riemun uudesta leikkipuistosta<3).
Miten sä saat vaan ihan mielettömän paljon iloa siitä, kun näet sun lapset onnelllisina. Ja se kun lapsen onneen ei edes tarvita paljoa. Se voi olla sadepäivän retki vesilammikoiden keskellä, perheen kanssa vietetty elokuvailta tai päivä rannalla.
Miten se, kun sun lapsi oppii uuden taidon (kääntyminen vatsalta selälle, kävely, pyöräily, lukeminen ym) on niin huikea juttu, että tulee itselle itku. Ihan vaan onnesta. Kun sä voit vaan katsoa toisen nukkumista ja pakahtua siihen onnen tunteeseen. Jos sä oot vanhempi niin sä tiedät kyllä mistä mä puhun.
Kyllä lapsistakin voi nauttia!
Mä rakastan meidän perhettä ja meidän lapsia. On päiviä kun tuntuu jo aamusta, että mitä tästä päivästä tulee, mutta jossain kohtaa sitä huomaa, että hei hyvä tästä tuli. Mä oikeasti N A U T I N lasten kanssa olemisesta, enkä voisi edes kuvitella esim lomamatkoja ilman heitä. Mun päivät on suurimmaksi osaksi ihania ja täynnä toimintaa kiitos lasten. Ja miten paljon heiltä olenkaan oppinut! Sen tärkeän taidon olla onnellinen pienestä, kiinnostunut kaikesta ja avoin kaikkea ja kaikkia kohtaan.
Miten huikeaa se on kuulla pienen sanovan, että hän rakastaa sua ja sä rakastat sitä pientä ainakin kuuhun ja takaisin<3
Miksi näitä positiivisia juttuja ei tuoda missään iltapäivälehdissä esiin? Ei varmaan vedä tarpeeksi lukijoita. Mutta auttaisko ne jossain määrin kääntämään ihmisten ajatuksia lapsista myönteisemmiksi? Ehkä auttais ymmärtämään, että ei se elämä lasten kanssa oo todellakaan yhtä tuskaa ja hampaiden kiristystä. Lasten kanssa voi ihan yhtä lailla mennä ja matkustella, nauttia elämästä.
Voitaisko uutisoida jostain muusta kuin helvetillisistä Prisma perheistä?
Mitä mieltä sä oot näistä uutisoinneista? Särähtääkö ne kenenkään muun korvaan vai oonko mä nyt jotenkin turhan herkkänahkainen?
-Ulla-
