hiihtoloma-Tylsistymistä täynnä!

Moiks!

Meillä koululaiset viettävät hiihtolomaa ja sen tunnelmia kuvaa hyvin tylsistyminen. Onneksi netistä löytyy kymmeniä artikkeleja, jotka pitävät tätä vain hyvänä asiana:)

Me ollaan Mikon kanssa molemmat töissä ja ei nyt oltu muutenkaan suunniteltu tälle viikolle muuta, kuin lasten serkkujen kanssa yökyläilyä. Ja sen vuoro on tänään, vihdoinkin!   Lapset on odottaneet tätä niin kovasti ja mä oon pitänyt peukut ja varpaat ristissä, ettei nyt VAAN tulisi mikään pöpö meille tai kälyn kotiin ja jouduta perumaan yökyläilyä!

 Rasmus oli myös seurakunnan järjestämällä retkellä maanantaina ja Nooa on käynyt kaverinsa luona ja kaveri meillä. Mutta silti se pää fiilis on tylsä. Harmittaa itseä, mutta aina ei vaan pysty järjestää kaiken maailman ohjelmaa. Me ollaan kyllä tällä viikolla suunniteltu huhtikuussa tulevaa Levin viikkoa, että on jotain mitä odottaa:) 

Itsekin odotan tuota ihan tosi paljon, vaikka tässä on saanut todeta, että loman ottaminen näin yksityisenä perhepäivähoitajana ei niin yksinkertainen juttu ookkaan. Mä oon pitänyt tähän asti lomaa vain silloin, kun molemmat hoitolapset on olleet yhtä aikaa poissa. Ja suoraan sanottuna, tuskin tuun enää tällaistä "omaa lomaa" pitämään, vaikka toisaalta koen, että oon sen kyllä ansainnut!

Mä yhdyn noihin netin artikkeleihin, joissa ihan psykologitkin on sitä mieltä, että joskus se vaan tekee lapselle tosi hyvää tylsistyä. Oppia se, että aina ei oo kymmeniä asioita yhdelle päivälle. ja aina ei oo valmiiksi suunniteltua toimintaa. Oon kyllä ihan yllättynyt miten kivasti lapset ovat keksineet kaikkea touhua tässä kotona. Ainut, että harmittaa nuo säät. Meidän piha on ollut ihan peili jäällä ja jään päällä vielä kunnon kerros vettä. Lunta piisaa vielä tosi paljon nurmikolla, mutta se ei enää kanna, kun on ollut niin lämmintä. Siispä pihalla on ollut aika vaikea keksiä mitään tekemistä. Mutta on siellä silti käyty, vaikka sitten vain kastelemassa vaatteet puolessa tunnissa ihan läpimäriksi:)

Kiittelin myös itseäni, että tässä parisen kuukautta takaperin kantelin kaikilta puolisalaa legoja varastoon(miten ne voikaan just silloin kiinnostaa, kun niitä on viemässä pois?!). Eilen käytiin hakemassa ukkelilaatikot takaisin ja varmaan kaksi tuntia koko sakki istui niiden kahden pienen laatikon ympärillä ja kokosi lego-ukkeleita! Pitäis vaan enemmän viedä leluja varastoon, niin ne kiinnostaa ihan toiseen tyyliin taas lapsia! Onko sulla tapana viedä osa leluista säilöön ja vaihdella sitten leluja?!

  

Hei ja olis ihana kuulla miten teidän hiihtoloma on mennyt?! Ootteko reissussa vai kotosalla?Enemmän vai vähemmän tylsistyneinä?

Parit postaukset on valmiina, mutta jos tulee joku toive mieleen, niin NYT olis kiva kuulla siitä!!

Tänään olis ohjelmassa kirppis pyörähdys kälyn kanssa ja huomenna toisen kälyn kanssa leffa. Niin ja sunnuntaina kälyn luona pompin kutsut. Onks vähän epistä, kun äiti ei yhtään tylsisty?!!

Ihanaa viikonloppua jo nyt teille kaikille! Ja hei nauttikaa helmikuun vipasta, huomenna koputtelee jo maaliskuu ovelle<3

Nappailkaa instassa mua seurantaa, sinne tulee päiviteltyä useammin:) (@unelmienelamista)

~~Ulla~~

Esiteinin äiti

Löytyykö sieltä muita esiteinin tai jo murrosikäisen vanhempia?

Meillä rupeaa ihan selvästi murrosikä kolkuttelemaan ovelle. Rasmus täytti tammikuun  lopussa 12 vuotta ja sanotaanko, että sen kyllä huomaa:) Jotenkin niin hassua ajatella, että siitä on jo 12 vuotta, kun musta tuli äiti. Tuntuu, että tämä aika on mennyt yhdessä hujauksessa. Mutta sitten kun rupeaa muistelemaan, niin onhan tässä ehditty tehdä ja kokea jo yhtä ja toista yhdessä. On ihan kamala ajatella, että tästä kolme vuotta eteenpäin niin mä oon jo itse muuttanut pois kotoa?!?! Eihän se nyt niin voi mennä!!Rasmus on kyllä sanonut, että se muuttaa meidän pihassa olevaan vanhaan tupaan, että ehkä me ruvetaan remontoimaan sitä;) 

Näen hänessä kyllä niin paljon itseäni tuon ikäisenä. Se miten hän reagoi, jos kokee ettei tule oikein ymmärretyksi.Yritän aina parhaani mukaan kuunnella hänen kannan tapahtuneeseen, mutta kun aina se asia ei siltikään mene niin kuin hän haluaisi. Ja sitten tulee itku. Mä oon ollut nuorena just samanlainen. Muistan vieläkin, miten väärältä se tuntui jos mua komennettiin samalla tavalla kuin pienempiä sisaruksia. Kun mähän olin jo niiiin paljon vanhempi! Ovet meillä ei kyllä pauku, eikä meillä haukuta äitiä maailman tyhmimmäksi. Meillä heittäydytään sohvalle ja annetaan itkun tulla. Ja mikäs siinä. Antaa tunteiden tulla. 
Mä yritän aina sanoa Rasmukselle, että mä ymmärrän kyllä, että tuntuu pahalta ja että häntä kyllä kuunnellaan. 

 

Rasmus on myös ihan huippu ihanaa seuraa nyt. On toki aina ollut, mutta meidän juttelut harkkamatkoilla on jotain sellaista mitä mä aina odotan. Hän kertoilee koulu päivistä ja kavereiden kanssa touhuiluistaan aika avoimesti ja mä tietysti toivon koko sydämestäni, että tämä jatkuisi. Hänellä on myös niin ihana huumorintaju, että välillä nauretaan yhdessä ihan vedet silmissä jollekin<3 Nautin siitä, että hän juttelee ihan yhtä luontevasti niin pelaamiensa pelien sisällöistä( oikeasti, pitäiskö niistä ymmärtää jotain?!?!) kuin nyt koulussa tunneilla puhutuista murrosiän muutoksista.  

Murrosiän jutuista on meillä jonkun verran jo puhuttu. Ollaan puhuttu oman hygienian huolehtimisesta ja mitä omassa kehossa tapahtuu. Välillä ollaan puhuttu vakavasti ja välillä vähän huumorilla höystettynä. Oon myös yrittänyt ihan hirveästi painottaa, että jokaisella se murrosikä tulee omaan aikaan ja ne on sellaisia asioita joihin itse ei voi vaikuttaa. 

Rasmus on myös ihan mielettömän ihana isoveli. Hän jaksaa niin hienosti aina auttaa pienempiä sisaruksia. Varsinkin Minea saa usein Rasmuksen pelaamaan kanssaan muistipeliä tai lukemaan kirjaa. Rasmus myös tykkää pihalla touhustella pienempien kanssa. Tänäkin talvena hän on rakennellut lumilinnaa Nuutin kanssa ja auttanut Mandia lumiukon tekemisessä.

Toivon niin kovasti, että meidän välit pysyy aina tällaisina. Toivon, että hän tietää että meille saa aina tulla puhumaan oli asia mikä hyvänsä ja että me kuunnellaan. Kuunnellaan ja selvitellään sitten vaikka yhdessä asioita jos ei yksin onnistu. Ja miten mä toivonkaan, että hän ei vielä hetkeen oo "liian vanha" lähtemään meidän kanssa pulkkamäkeen tai uimaan. 

Rakastan tuota mun pientä isoa poikaa,joka teki musta äidin. Joka on opettanut mulle niin paljon ja jonka kanssa saan varmasti oppiakin vielä vaikka ja mitä!

Miten teillä, ootteko käyneet keskusteluja murrosiäistä vai luotatteko, että koulu hoitaa tämän homman? Olis myös kiva kuulla, minkä ikäisenä teillä on murrosikä lapsille tullut ja näettekö yhtään omaa murrosiän käyttäytymistä lapsessanne?


~~Ulla~~

Ihana sunnuntai päivä

Hellou!

Jotkut päivät on vaan jollain tavalla mukavampia kuin toiset. Ootteko samaa mieltä? Ilman sen suurempia juttuja. Siis Loman alku tai reissuun lähtö on asiat erikseen.Mutta joskus ne ihan tavallisetkin päivät vaan tuntuu huippu ihanilta. Eilinen oli mulla sellainen päivä.

Syötiin aamupäivän ruoka vähän aikaisemmin ja lähdettiin läheiseen laskettelu keskukseen laskettelemaan. Sielä oli S-etukortilla kahden tunnin ilmaiset laskettelut koko perheelle, joten pakkohan se oli hyödyntää. Ihan  loistavaa, sais olla vaikka parikin kertaa talvessa.

Rasmus, Nooa ja Mikko suuntas siis mäkeen laskettelemaan ja mä sitten loppu porukan kanssa pulkkamäen puolelle. Ainut, että olin tylsä äiti ja kielsin heitä heti laskemasta pulkilla kun näin missä kunnossa mäki oli. Ihan jäässä koko pinta ja se meno oli siis ihan vaarallista. Ne tyypit jotka laski ei saanut pulkkaa/rattikelkkaa hallittua juuri yhtään ja ne jotka yritti päästä pois alta kaatuilivat. 

Aina vähän harmittaa, että täälä päin ei oikein pidetä noista pulkkamäistä huolta, jotka on rinteiden lähellä. No onneksi pulkkamäen vieressä oli kiva mäki jossa sitten meidän lapset laittoi haalarit kunnon koetukselle laskiessaan pepulla:)

Parin tuntia kului ihan hurjan nopeasti! Sää oli ihan mieletön, aurinko paistoi ja lämmitti jo ihan mahtavasti. Kaikki oli hyvällä tuulella ja sitä lasten riemua nyt on vaan niin ihana katsoa<3

Ja mikään retki ei oo onnistunut ilman eväshetkeä. Niinpä me popsittiin sämpylät nassuun ja juotiin termarista lämmintä mehua. Niin parasta!!

Mineakin jaksoi niin hienosti, vaikka päikkärit jäikin välistä. Kauhea kikatus vaan kuului, kun he tulivat vuorotellen mäkeä alas!

Rasmus ja Nooa tykkäsivät tietysti käydä laskettelemassa ja nyt odottavat kaksi kertaa enemmän huhtikuista levin reissua!Ja kieltämättä siinä auringon paisteessa, musiikkia kuunnellen tuli itsellekin jo ihan sellainen olo, että loma tule jo!! Enää about kuus viikkoa, jaksaa jaksaa!!!

Toivottavasti teilläkin on tällaisia ihania päiviä ollut lähiaikoina:)

~~Ulla~~

Kiusatun vanhempi-Puututhan heti?

Instaa seuraavat sattoi eilen päästä kuuntelemaan mun itkuista päivitystä stroorin puolella. Pakko purkaa tämä kaikki tänne bloginkin puolelle. 

Eli tosiaan Rasmus tuli eilen kotiin koulusta ja me oltiin siinä samalla lähdössä pienempien lasten kanssa pihalle. Kysyin ihan sivulauseessa, että kuinkas koulussa meni ja hän vastasi, että ihan hyvin. "Paitsi, että yks poika haukkui mua koko kotimatkan". Samalla hän rupesi  itkemään. Tiesin heti, että nyt on tuntunut kyllä tosi pahalta, koska Rasmus ei turhia itkeskele. Halattiin kauan ja sanoin hänelle, että itke vaan, saa olla paha mieli. Sanoin myös, että laitan opettajalle tästä heti menemään wilman kautta viestiä. Tämä sopi Rasmukselle.

Koulusta onneksi opettaja vastasi heti, että tähän kiusaamiseen puututaan heti ja asiaa selvitetään heti tänään koulussa molempien poikien kanssa. Asia on tänään siis koulussa käsitelty ja tästä on tullut yhteenveto sekä meille, että sen toisen pojan kotiin. 

Se tunne kun näet, että sun lapseen sattuu ja sillä on paha olla. Se on jotain ihan kamalaa ja sen tuntuu niin syvällä sussa. Sä tunnet itsesi siinä niin avuttomaksi. Susta tulee leijonaemo joka on valmis tekemään ihan kaikkensa, ettei sun lapsen tarvitse enää kohdata tuollaista. 

 Mutta samalle se avuttomuus vain tulee jostain,kun sä et voi olla siinä koulumatkalla, et voi olla välitunnilla, et voi olla suojelemassa ja tekemässä loppua tuollaisesta. Sun pitää vain luottaa, että koulussa saadaan tämä asia käytyä läpi ja laittaa sormet ja varpaat ristiin, että se loppuu nyt. Heti.  Koska jokainen koulupäivä joka loppuu siihen, että sun lapsi itkee pahaa oloaan on liikaa.

Niinpä mä toivon, että jokainen vanhempi joka joutuu kohtaamaan lapsensa jota kiusataan puuttuu siihen heti. Ei jää odottamaan sitä, että se ehkä loppuu itsestään, ehkä ne pian kyllästyy, oo niin kuin et huomaisikaan. Ei tällaisia ohjeita lapselle eihän? Mä uskon, että kukaan lapsi ei tuu aikuisena vanhemmilleen sanomaan, että vitsi sä silloin vähän turhan nopeasti puutuit siihen kiusaamiseen. 

Mä uskon, että se, että sä oot heti valmis tekemään asialle jotain merkitsee myös lapselle paljon. Hän voi luottaa siihen, että joku on heti valmis olemaan hänen puolella, ei vähättele eikä syyllistä. 

Mä en halua ikinä kuulua siihen joukkoon vanhempia, jotka katsoo omaa lastaan joidenkin ihme linssien läpi, eikä halua nähdä tilannetta sellaisena kuin se on. Mä laitoin nytkin opettajan Wilma viestiin, etten yhtään epäile, etteikö meidän poika voisi heittää jotain kuittia takaisin päin, jos häntä on melkein kolmen kilometrin pyöräilymatka haukuttu. 

Teille kiusattujen lasten vanhemmille

Mä haluan vaan sanoa, että voimia. Mä toivon, että sulla riittää tahtoa ja voimia taistella sun rakkaan puolesta ja hänen kanssaan koulukiusaamista vastaan. Vaikka tilanne tuntuis kuinka toivottomalta, niin mä toivon, että sä löydät jonkun polun, miten pääsette siitä pois.

 Ja mä haluan antaa sulle halauksen, siihen toivottomaan ja avuttomaan oloon mikä sulla ihan varmasti on, seuratessa sun lapsen pahaa oloa.  Muista, että sun lapsesi on sen arvoinen. Hän on joka ikisen Wilma viestin ja opettajalle soiton arvoinen.

Ja muista halata sitä pientä lasta. Koska lapsi on pieni vaikka hän olisi kuudennella luokalla ja se halaus voi joskus olla just se mitä hän tarvitsee. 

Pidetään kiusatun puolia, eikös?

~~Ulla~~

5 syytä onnellisuuteen juuri nyt

Moiks!

Oon aiemminkin täälä blogin puolella kirjoitellut onnellisuudesta . Mun mielestä on vaan ihana huomata se kaikki arkipäiväinen ja pieni ympärillä. Ja ehkä tämä saa sutkin miettimään mitä ihanaa sun ympärillä on. Toivon ainakin niin.  Ja tähän listaan en nyt oo laittanut niitä isoja asioita joista oon tietysti onnellinen, niin kuin perhe ym. Tässä on nyt vain sellaisia pienempiä onnellisuuden aiheuttajia!

1.  Ensimmäisenä tulee mieleen meidän keittiö. Kyllä luit oikein. Mä oon jotenkin nyt ihan super tyytyväinen meidän keittiöön ja varsinkin silloin, kun se on siisti, voisin vaan ihailla sitä. Tykkään vaihdella tavaroiden paikkoja ja välillä  laittelen osan tavaroista kaappiin piiloon ja otan sieltä jotain vaihteeksi esille. Näin saa ihanaa muutosta ihan ilmaiseksi. Siis parasta! 

Mua aina vähän naurattaa, kun mietin, että meillä oli tuossa avohyllyjen kohdalla kaksi kaappia jotka oli ihan täynnä kuiva-aineita.Nyt ne mahtuu isoon kaappiin yhdelle hyllylle! Miten ihmeessä sain niillä täytettyä peräti kaksi kaappia?!

2.Pestyt sohvat. Jokainen jolla on Ikean Ektorp valkoisena ja lapsia, tietää mistä mä puhun:) Tulevan lauantain synttärit oli hyvä syy heittää päällisiä pesuun ja ah, miten nautin kun sohvat on taas puhtaat. Vaikka meillä noissa päällisissä on kyllä jo aika paljon tahroja jotka ei vaan lähde. Mutta yleisilmeen saa kyllä siistiksi! Mä edelleen rakastan näitä sohvia<3

3. Lapset ja heidän leikit. Meidän lapset on nyt monena päivänä leikkineet kotia. Ihan niin, että ainakin alku leikissä on ollut jopa isommat pojat mukana. Ehkä vain rakentelemassa pesää perheen kissalle (joka on muuten melkein aina Nuutti!) tai laittamassa kauppaa valmiiksi. Mutta mukana kuitenkin. Sitä on jotenkin niin ihana seurata<3

4. Tähänkin tulee lapset ja heidän into tulevista synttäreistä. Mandi ja Rasmus on synttärisankareita, mutta ihan yhtä kovasti kaikki muutkin lapset odottavat juhlia. Sitä, että näkee kavereita ja sitä, että pääsee herkuttelemaan! Mandi on myös ihan onnessa ensi viikon kaverisynttäreistä. Hän kutsui meille kuusi tyttöä ja toivon niin kovasti, että he kaikki pääsevät tulemaan!

5. Vaikka sanoinkin, etten listaa tähän mitään isoja juttuja, niin täytyy kuitenkin olla ihan super onnellinen siitä, että ollaan saatu olla kaikki terveitä. Koululaisten luokista on melkein joka päivä joku ollut pois jo monen viikon ajan. On kuumetta ja on vatsatautia. Me ollaan onneksi vältytty noilta, ainakin vielä! Mikon kanssa pohdittiin, että kuinkahan paljon asiaan vaikuttaa se, että ollaan nyt reilu vuosi syöty koko perhe vähän vahvempaa D-vitamiinia. Koko sinä aikana ollaan sairastettu ihan super vähän. Voi toki olla ihan sattumaankin, teidä tuota!

Tällaisia syitä onnellisuuteen mä löysin juurikin nyt. Huomennahan ne voi olla jotain ihan muuta! Mikä saa sut onnelliseksi juuri tänään?

Ihanaa keskiviikkoa sulle<3

~~Ulla~~

Hyvä aika valmistautua kesään?!

Mandi sanoi mulle, että "äiti eihän näitä voi käyttää vielä pitkään aikaan!". No ei ehkä voikkaan,mutta ainakin ne on valmiina jo odottamassa lämpöisiä päiviä. Tiedättehän, niitä super ihania aurinkoisia päiviä, kun voi vaan avata oven ja mennä ulos. Ilman, että sun täytyy pukea sata kerrosta vaatetta. Ah, niiiin odotan!!

Oli pakko vähän vähentää mun kangasvarastoja, että voin taas hyvillä mielin ostaa uusia ihania kuoseja! Ja hei, Minealla oli tasan kaksi t-paitaa, joten nämä tuli kyllä ihan tarpeeseen. Syitä on aina , eikös?!

Kaavana on Lillalumin Ilona-paita. Tämä on taas niitä ihania kaavoja jolla voi tehdä monenlaisia paitoja. Parhautta!

Tähän pitkähihaiseen lisäsin vain helmaan reilusti pituutta. Tykkään pitää lapsilla leggareiden kanssa vähän pidempiä paitoja. Niskassa on tuo rusetti kivana yksityiskohtana. Eli kuva on siis takaa päin otettu.

Kangas on tästä paikallisesta Kilokankaasta, jonka valikoima saa mut aina ihan höperöksi! 

Tein molemmille tytöille saman paidan (vai tunikako tämä on?!)ja koska kangasta jäi just sopiva määrä, niin rusettipannat tietysti myös! Meillä on noita rusettipantoja jo niin kivat määrät, että myin kirpparilla parit vanhimmasta päästä olevat pois:) Mutta kun niitä on vaan niiiiin kiva ja nopea tehdä.Plus, että ne on super söpöt käytössä<3

Ja sitten kesäinen versio samasta Ilona-paidasta. Tämäkin kangas on Kilokankaalta. Niin ihana!!

Ja pakko oli kuluttaa viimeinkin tämä Noshin kangas loppuun. Onneksi se juuri ja juuri riitti yhteen t-paitaan, jei! Ja siis voi olla, että oon ihan vähän vaan ihastunut noihin frillahihoihin<3 

Seuraavaksi voiskin sitten olla ompelulistalla hameet/mekot kesäksi. Hassua, kun varsinkin Minean kaappi rupeaa olemaan jo tosi pitkälti itse tehtyjä vaatteita täynnä. Enpä olisi uskonut, että tämä harrastus vie näin mukanaan! 

Kesä mielessä

Mä en tiedä miten mietiskelen jo vaikka kuinka paljon kevättä ja kesää. Suunniteltiin tässä yksi välipala hetki lasten kanssa mitä kaikkea laitetaan tänä vuonna kasvimaalle ja -huoneeseen kasvamaan. Miten laajennetaan (taas kerran) mansikka maata. Itse oon pyöritellyt jo terassin sisustusta mielessä ja pohtinut voisko sinne tehdä itse jotain uutta kivaa. Jos nyt vaikka viirinauhaa ja tabletteja näin alkuun. Tai kivoja tyynynpäällisiä. Mitä värimaailmaa laittaisi kesäkukilla tänä kesänä... Ah ja voih. Onneksi tässä on vielä monta kuukautta suunnitella ja toteuttaa näitä pläänejä!

Mites sä, onko kesä vielä ihan liian kaukana edes mietittäväksi?!

Viettäkäähän mukava loppu päivä:)

~~Ulla~~