Heipsan!
Villi veikkaus, että melkein jokaisen päivästä löytyy hetki joka ei oo ihan se lemppari. Se voi olla aikainen aamu, ruoan laitto hetki tai siivoushetki. Mulla on yks hetki jolloin toivon, että saisin jostain pari ylimääräistä kättä ja ehkä toisen korvaparin.
Se hetki on se kun kolme lasta tulee yhtä aikaa koulusta. Se on tuossa kolmen aikoihin. Samaan aikaan Mikko tulee kotiin. Se nyt sitten sattuu olemaan myös hetki, kun Nuutti ja Minea herää päikkäreiltä. Jos et osaa kuvitella mikä siitä hetkestä tekee kamalan mä voin valaista sen sulle.
Lapset tulee koulusta ja j o k a i s e l l a on tietysti kerrottavana juttuja koulusta. Kenen kanssa on leikkinyt, mitä tapahtui välitunnilla, mitä uutta on oppinut ja mitä tuli läksyksi. Sitten he kaivavat kirjat esiin ja miten sattuukaan kaikki rupeavat tekemään eri aineen läksyjä. Siinä mä sitten yritän opettaa yhtä lukemaan, toista miettimään minkälaisestä metsästä voi löytää sieniä (miten sitä voi tietää, kun en ikinä löydä sieniä mistään?!) ja kolmannen kanssa pohditaan miten ne englannin sanat nyt taas taipuikaan.
No sitten, kun oon kaiken tämän tohinen keskellä, niin Nuutti tulee Minean kanssa päikkäreiltä heränneenä. Nuutti haluaa välipalan samalla sekunnilla, kun avaa silmät ja Minea haluaisi olla vielä hetken sylissä. Mikko tulee töistä ja hänen kanssa vaihdellaan päivän kuulumiset (pikaisesti) kaiken tuon jo olemassa olevan möykän yli. Sitten pitäis vielä samaan aikaan miettiä, että "mitä me tänään syötäis?" ja hyvällä säkällä vielä toteuttaa se suunnitelma.
Voin kertoa, että ei ihan se helpoin nakki. Tämä on oikeastaan ainut aika päivästä kun musta tuntuu, etten vaan repeä niin moneen suuntaan mitä olis tarve. Meillä on ollut aina tapana, että lapset tekee läksyt heti, kun koulusta tulevat. Onneksi Rasmus ja Nooa nyt kyllä hoitavat läksynsä tosi hienosti, mutta kyllä hekin välillä apua tarvitsevat. Musta tuntuu, että heidän kirjoissa on välillä sellaisia kysymyksiä, että saa itsekin raapia päätä miettiessä vastauksia. Mandi onneksi tulee muutamana päivänä jo aikaisemmin ja hänen kanssa tehdään monesti kahdestaan läksyt.
Oon myös yrittänyt valmistella jo etukäteen ruokaa, että edes se olisi pois tuosta tohinasta, mutta aina se vaan ei oo mahdollista.
Inhoan tosi paljon sitä tunnetta, kun meinaa hermo vaan loppua kesken. Se nyt ei ainakaan auta, että mä hermostun. Mutta se kaikkien päällekkäin puhuminen ja "äiti, äiti, äitiiiii" on vaan välillä vähän liikaa. Pitäis varmaan lasten kanssa sopia, että jos nyt ei mitään muuta niin otetaan edes kaikki sama aine kerrallaan, noissa läksyjen teossa. Ja tämä äiti laskee ainakin siihen 20 ennen kuin avaa äänensä:)
Miten sulla, löytyykö päivästä hetki joka ei kuulu sun lemppareihin?!
Ihanaa päivää kuitenkin teille kaikille<3
~~Ulla~~