Nuutin kuulumisia

Päivitellaanpä tänne välillä vähän Nuutinkin kuulumisia. Niin paljon tulee aina kirjoiteltua vaan Mineasta, vaikka noita muitakin lapsia tässä ympärillä on:)

Nuutti on nyt siis 3v ja 8kk. En voi uskoa, että tuo meidän pikku poitsu täyttää keväällä jo neljä!!! Jotenkin mun silmissä hän on jäänyt siihen vajaaseen kolmeen vuoteen. Vaikka siis taidoiltaan on kyllä jo niin iso ja reipas poika.

Nuutin kanssa yritettiin käydä neuvolassa, sitä yritettiin peräti kaksi eri kertaa ja välissä oli vielä muutama kuukausi,mutta ei niin ei. Ainut mikä saatiin mitattua oli päänympärys:D No pää oli kasvanut ihan hienosti... Jei! Tehtiin neuvola tädin kanssa kaikki mahdollinen, että oltais saatu Nuutti tekemään kaikkia niitä tehtäviä ja temppuja mitä 3.vuotis neuvolaan kuuluu, mutta hänpä päätti vaan istua mykkänä mun sylissä. Ei saatu puntariin yksin, ei lelun kanssa, ei puhettakaan että hän olisi kävellyt viivaa pitkin. Niinpä tehtiin päätös, että tämä neuvola skipataan ja tullaan sitten (toivottavasti) toisenlaisella asenteella 4-vuotis neuvolaan.  Ja tämä onnistui, kun ei ollut mitään huolia mulla ja Nuutista näkee, että painoa ja pituutta on tullut kivasti. 

Nuutti rakastaa touhuta. Hän leikkii sujuvasti kaikkien sisarustensa kanssa yhdessä tai kahdestaan jonkun heidän kanssa. Hän on myös tosi sopeutuvainen leikkijä, onnistuu kaikki akselilla pikkuauto kilpailut- nuken kanssa picnicille lähtö. Hän tykkää rakennella junarataa ja dubloista saa jo itsekin tehtyä vaikka miten hienoja rakennelmia. 

Uutena juttuna on lautapelien pelaaminen. Muistipeli on ihan ykkönen ja sitä yhtä ja samaa Hello Kitty muistipeliä pitää pelata mooonta kertaa päivässä. Ja ilme on yhtä isoa hymyä, kun hän saa voitettua mut ihan mennen tullen. Rasmus aina sanoo sivu kommenttina, että "sä häviät tahallas" mutta kun en!!! Mun muistissa on kyllä aika paljon parantamisen varaa:) 

Nuutti nukkuu yönsä yläkerrassa Mandin kanssa samassa huoneessa. Aika harvassa on ne yöt, että hän tulisi sieltä kesken yötä pois. Yleensä unta piisaa n. klo 21- 7 ja siihen päälle parin tunnin päikkärit klo 12-14. 

itse pukeminen meinaa tökkiä. Taitoa kyllä olisi, mutta kun niitä hermoja ei niinkään. Nuutti yrittää tasan kerran laittaa jalkaa housun lahkeeseen ja jos se vähän meinaa olla hankalaa, hän vetää koko homman plörinäksi ja housut lentää jonnekin sohvan alle. 

Hän on myös aika herkkä tällä hetkellä. Jos joutuu vähän tiukemmin sanoa jostain asiasta, tulee helposti itku. Mutta toisaalta hän on myös tosi nopea leppymään, ja pienen halaus hetken jälkeen leikki jatkuu hyvällä fiiliksellä. 

Nuutti on hurjan hauska persoona, häneltä tulee niin hauskoja tokaisuja välillä, että nauretaan koko perhe kippurassa. Tässä yhtenä päivänä kun pelattiin jälleen kerran muistipeliä hän tuumasi, että "mä aloitan, koska oon expertti!" ja kun oli saanut ekan parin " mä oon aika pro!". Siis en kestä!!
 Nuutti tykkää olla ihan valtavasti sylissä ja lähellä. Aamuisin jos ehditään olla hetken aikaa sängyssä ennen kellon herätystä, hän tulee ihan lähelle ja sitten höpötellään mukavia. Nuutti nauttii, kun saa touhuta aikuisten kanssa yhdessä, leipoa, käydä hakemassa postia ym. 

Nuutti on tosi hyvä syömään, ihmeen ennakkoluulottomasti maistelee edelleen kaikkea uutta. Kovin montaa ruokalajia ei oo mitä tämä poitsu ei söisi. Kasvikset on suuressa suosiossa, ihan perus parsakaali,kukkakaali, porkkana uppoaa niin, ettei niitä meinaa saada kukaan muu ollenkaan.  Tässä hetki sitten Nuutilla oli joku ihme napostelu vaihe ja hän hoki koko ajan, että mulla on nälkä. Siis kaupassakin tuntui, että ihmiset varmaan kuvittelee, että me ei olla pariin päivään syöty kun toinen itkien hoki, että mulla on nälkä. Kotona oli juuri syöty ennen kauppaan lähtöä! No tämä on onneksi vähän jo helpottanut!

Niin ihana aurinkoinen poitsu meillä<3 Ja hei katsokaa mikä ilme, kun pyysin hymyilemään kameralle:

Siinä teille hymyt:D

Ihanaa viikonloppua joka kotiin<3

~~Ulla~~

Viikonlopun touhuja!

Hellou!

Uskomatonta miten nopeasti nämä viikot oikein menee! Eipä sillä ihan kiva niin:) Uusi arki on ollut mukavan erilaista. Toki on sekä itsellä, että meidän perheen pienimmillä ollut vähän totuttelua tähän uuteen rytmiin. On se erilaista tehdä viitenä päivänä töitä, vaikka niitä tekisikin ihan vaan kotosalla. Ja se herätyskelloon herääminen, sitä ei ollut kyllä yhtään ikävä!

 Mineasta on huomannut arjen muuttumisen varmasti eniten. Hän on paljon väsyneempi ja onkin nukahtanut mun ja Mikon syliin parina iltapäivänä.  Samoin syliä hän on ollut enemmän vailla pitkin päivää. Mutta siinä on sitten tämän työn suuri plussa, saa sylitellä omaa lasta pitkin päivää<3 Oon kyllä itsekin ollut väsyneempi, että kyllä sen arjen muuttumisen näin aikuisessakin huomaa.

Viikonlopuille on kiva jos on jotain pientä kivaa suunniteltu, muuten saa mun puolesta vloput olla ihan vapaata hyggeilyä:) Lauantaina käytiin Seinäjoella pyörähtämässä Piipoon lego tapahtumassa ja oli kyllä huima määrä legorakennelmia esillä!! Mekin rakenneltiin sekä pikkulegoista, että sitten dubloista vaikka ja mitä. Varsinkin dubloista nuo lapset keksi monenlaista, kun oli niin erilaisia paloja kuin meillä kotona.

Tyypit odottaa junaa tunnelista:)

Viikonloppuna tuli ulkoiltua pakkasesta huolimatta tosi paljon. Niin ihana, kun tuota lunta on nyt kunnolla! Minealle kaivoin nyt sitten kuitenkin kaapista tuon Pomp de luxin viime talven alesta ostetun talvihaalarin. Olin ajatellut,että sitä ei tänä talvena käytetä, mutta olihan se ihan sopiva (no vähän kasvunvaraa,mutta pystyy pitää!) ja jokseenkin lämpöisemmän tuntuinen kuin muuten käytössä olltu Reiman haalari. 

Ja tältä pipojen keräilijä-äitiltä löytyi myös haalariin mätsäävä pipo<3 Onko muilla samaa vikaa, siis multa löytyy aina joka kauteen jokaiselle lapselle varmaan se 5 pipoa?! Älä vaan kysy mitä niin monella tekee, en tiedä:) Onhan se kiva, kun on joka takin ja haalarin kans sopivat asusteet...Vai?!

Meillä viihtyy Rasmus ja Nooakin tosi kivasti vielä pihalla. Leikit vaan meinaa olla välillä (lue =aina) vähän rajuja. Kukkulan kuningas-leikissäkin pienet saa välillä sellaista kyytiä, että mä käännän reteesti selän ja toivon, ettei käy pahasti. No yleensä sieltä kyllä kuuluu vaan kikatusta!

Ja arvatkaapa onko kiva tehdä lumitöitä, kun nämä kaksi hyppää kolan kyytiin aina kun se on hetkenkin tyhjä. Pitää aika reippaassa tahdissa kolailla, että saa jotain aikaiseksikin, eikä vaan kyyditse pikku ihmisiä!

Meidän viikonloppu sisälsi sopivassa määrin herkuttelua, ulkoilua, saunomista ja lautapelien pelaamista, menoa ja oleilua. Ihana rentouttava viikonloppu, niin parasta<3 
 Tästä seuraavasta viikonlopusta on tulossa sitten jotain ihan muuta, luvassa on kummipojan synttärit, Rasmuksen kaverisynttärit ja Mandi lähtee viettämään eskarikaverinsa synttäreitä. Että juhla humua kerrakseen:)

Rutkasti energiaa teidän viikkoon<3

~~Ulla~~

Äititaidot

Moiks!

Minealla oli taas tässä pari yötä sitten sellainen hulivili-yö, että oksat pois. Kävin rauhoittelemassa häntä sellaiset seitsemän kertaa. Meidän sänkyyn on ihan turha ottaa keskellä yötä. Neiti vaan pyörii ja kitisee sielä. Sitten kun vie takaisin omaan sänkyyn hän rauhoittuu hetkessä. Mutta siis tuota "rauhoittuu hetkesssä" juttua ei meinannut tulla sitten ollenkaan tuona yönä. Silittelin aikani ja kuuntelin, että nyt hän nukkuu. hiivin äärettömän hiljaa huonesta pois, pääsen omaan sänkyyn ja juuri, kun saan unen päästä kiinni Minea huikkii taas. Kuulostaako tutulta?!

No siinä hiipiessäni huoneesta pois sain ajatuksen tähän postaukseen. Mitä hassuja taitoja sitä on tullut tässä äidiksi tultua opittua?!Nyt siis pilke silmäkulmassa tsekataan mitä taitoja mulle on vuosien varrella kertynyt, äitinä:

No ensimmäisenä tuo ninja- hiipiminen. Liikutat jalkoja h i t a a s t i  ja välttelet niitä narisevia kohtia lattiasta(ja ehkä myös niitä naksahtavia polvia/nilkkoja) samalla kun yrität päästä kohti ovea nukkuvan lapsen luota. Sitten kuuluu pieni narahdus ja lapsi vähän liikahtaa, jähmetyt patsaaksi ja pidätät hengitystä. Suljetun oven toisella puolella uskallat taas kävellä normaalisti ja hengittää.

Liikkuminen HILJAA. Tässä mä oon vahvasti sitä mieltä, että vain me äidit osataan tämä. Siis Mikko ainakin on aamuisin melkoinen norsu, kun tekee itselleen aamupalaa... Tiedän, että se nyt varmaan vaan kuulostaa siltä, mutta välillä tekis mieli mennä kädestä pitäen näyttämään miten sen lautasen saa kaapista vähän hiljempaakin pois! Itse sitä hiippailee varpaisillaan ja laittelee varovasti ovia kiinni. Eipä sillä, ei meillä kukaan herää noihin Mikonkaan aamutouhuihin:)

Puheen jatkaminen miljoonankin keskeytyksen jälkeen. Tämä sujuu noin niin kuin yleensä tosi hyvin. Puhun siskon kanssa ja siinä yhden jutun aikana oon neuvonut Rasmusta ja Nooa läksyissä, vaihtanut Minealle vaipan, vastailltu Mandin kysymyksiin ja antanut Nuutille välipalaa. Juttu jatkuu aina siihen mihin se stoppasi. Poikkeus tähän taitoon on siinä pari viikkoa synnytyksen jälkeen, koska äitimuisti!! Silloin se on jutun kertominen saattaa olla ilman keskeytyksiäkin sitä "mitä mä olinkaan sanomassa?!"

Luonnollisesti monen asian tekeminen samaan aikaan. Joko vauva sylissä, tai muuten vaan. Mun ruokailut on monesti sitä, että jakelen muille maitoa ja lisää ruokaa, käyn hyvällä säkällä vaihtamassa Minealle vaipan ja ehdin itse pöytään vasta sitten, kun muut on jo syönyt. Sitten siinä samalla kun syön auttelen poikia läksyissä, luen iltasanomia kännykästä ja ehkä juttelen Mikon kans päivän kulusta. 

Astianpesukoneen täyttäminen t ä y t e e n  . Siinä kohtaa kun Mikko vaikka jättää jo lautasensa pöydälle, että ei mahdu, mä saan laitettua koneeseen vielä koko perheen astiat:) Oikeasti, tämä on super hyvä äititaito!!

SE katse. Tämä toimii vähän monella tavalla. Tiedän heti isompien poikien ilmeestä koska he yrittävät huijata jotain tai jos heillä on jotain kysyttävää. Sitten on myös mun se katse. Katse joka kertoo, että nyt ei pelleillä ja on vaan kaikille (myös miehelle...) helpompaa kun tehdään se mitä äiti toivoo/käskee/sanoo. Tämä on mun kannalta ihan hyvä juttu, joskus vaan tulee se piste kun ei enää jaksa montaa kertaa pyytää, eikös?!

Äidin kuulo. Ihan eri luokkaa kuin ei äidin. Sitä tietää alakerrassa ruokaa tehdessä pelkäästään tietystä kolahduksesta yläkerrassa, että nyt otti johonkin kipeää (ja melkein senkin mikä osa kehosta otti osumaa). Tai vaikka lapsia olisi kaksikymmentä ja kuuluu pieni itku, sä tiedät heti onko se sun lapsi joka itkee.

Ja sitten se ei niin tärkeä ja tämän taidon olis voinut vaikka jättää opettelematta. Herkkujen syönti salaa. Siis tiedättehän, oppia se juuri oikea hetki, että joku lapsista ei oo heti kysymässää, että äiti mitä sun suussa on?! Niin oleellista:D

Mitäs äiti taitoja sulle on kertynyt?! Löytyykö samoja kuin mulla?!

~~Ulla~~

Joskus sitä vaan lykästää!

Heipsan!

Sain lauantai aamuna kälyltä kuvan valkoisesta penkistä ja kuva teksti kuului "onko tarvetta,kaveri antaa pois?" Siis niin ihanaa kun nykyäänkin vielä jotkut ANTAA tavaroita pois. En sitten kahta sekuntia kauempaa miettinyt otetaan penkki meille vai ei. Vähän siinä naureskelin Mikolle, että eikö me sille joku paikka keksitä...

Ja keksittiinhän me! Keittiön toinen pirtin penkki sai mennä varastoon ja tilalle tuli sitten tämä ihanuus<3

 Marikalle vielä super iso kiitos tätäkin kautta:)

Voitte nyt sitten vaan arvata, onko meillä ollut joka ruokailulla neljä takapuolta istutettuna tuohon jo ennen kuin on ehtinyt edes pyytää pöytään! Mietinnässä on jotkut tyynyt tuohon ja olisko ehkä viltille paikka?! Onneksi molempia löytyy nurkista, että ei hirveän mullistavia ostoksia vaadita, että saa nämä suunnitelmat toteutettua.

Keittiössä meni siis vähän järjestys uusiksi, joka on vain ja ainoastaan mukava juttu.Pikkuisen pitää nyt silmän tottua tähän, mutta ihan kivalta se nyt jo rupeaa näyttämään!

Tilaa jäi nyt tuosta pirtin penkistä astianpesukoneeseen aika paljon. Tämä on mun silmään ainut huono juttu, koska jotenkin tuntuu, että sitä tilaa ei juuri siinä kohtaa niin kaipaa. Mutta toisaalta Minea on ihan onnessa kantanut siihen nukkeaan, kun oon touhunut itse keittiössä. Mutta niin kuin sanoin, hyvä tämä on kun tähän tottuu!

Pihalla on ihan mielettömän kylmä tuuli. Mittaria kun katsoo niin hämäävästi ajattelee, ettei sielä nyt niiiin kylmä oo, mutta voi elämä. Tuo tuuli menee kyllä kaikkien talvivaatteiden ja miljoonien kerrostenkin läpi, suoraa luihin ja ytimiin. Kynttilöitä, takka tulta, villasukat ja teetä, niillä mä aion lämmitellä tänään<3

Onko teille kotiutunut mitään kivaa ihan ilmaiseksi? Ilmeisesti facen roskalavaryhmissä liikkuu kivasti ilmaista tavaraa, mä en oo kyllä itse sieltä löytänyt mitään. 

Koittakaahan pysyä lämpöisinä:)

~~Ulla~~

Pakkaspäiviä

Maanantai moikat!

Muistatteko silloin joskus muinoin, kun sain valmiiksi tuon isomman virkatun maton?! No en mäkään!! Siitä on siis ikuisuus, eikä siinä sinänsä mitään, mutta aloitin heti perään tuon pienemmän version joka oli varmaan yli puoli vuotta kesken meidän olkkarin sohvan alla. Kyllä, eikös mahtava paikka säilyttää keskeneräisiä töitä? No sainpa sitten joulukuun välipäivinä inspiksen päälle ja vihdoinkin se on valmis! Ja ihanahan siitäkin tuli, nuo on niin meille sopivat matot<3 Ohje oli Lankavan juhannusruusu. Tosi helppo tehdä, kun vaan pääsi siis alkuun:)

Joulu lähti meillä sisustuksesta välipäivinä pois. Nuo joulutähdet muuttui taas siis sulavasti joko sisustus- tai tunnelmavaloiksi. Mutta ihan pikku hetken ne saa vielä meillä olla. Tykkään noista päivisin ihan ilman valojakin. Tammi- ja helmikuu on mulla perinteisesti sisustuksessa sellaista valkoista ja harmaata, keväämmällä mukaan tupsahtaa tuttu vaalenpunainen. Toisaalta tekis kovasti mieli ostaa jotain uutta, vaikka vaan tyynynpäällisiä, mutta toisaalta nämä nykyisetkin kyllä menee. Taitaa tämä valoisuus ja välillä pilkahteleva aurinko tehdä sen, että tekee mieli sisustella taloa taas uuteen uskoon. Muilla samoja oireita?!

Meillä on ollut nyt monena päivänä yli viis astetta pakkasta ja sellainen jännän kostea ilma. Ollaan ihasteltu pihalla maisemaa joka on aivan super kaunis. Puut ovat ihanan paksun valkoisen kuuran peitossa. Nuutti ihmetteli mitä kummaa karvaa puiden oksille on kasvanut:) No kyllähän nuo oksat  kieltämättä vähän karvaisilta näyttää!

Kaupassa käydessä huomasin, että tulppaanitkin on tullut jo myyntiin, varmaan ihan pakko joku päivä hakea kimppu. Voi toki olla, että ne on ollut jo monta viikkoa myynnissä, niin laput silmillä sitä käy aina tekemässä viikon ruokaostokset!

Ihanaa huomata, että valon määrä on lisääntynyt jo ihan valtavasti. Siitä saa niin valtavasti voimaa ja energiaa touhuta uusia juttuja, nautin! Vähän tässä jo ehkä kevättääkin, onko liian aikaista?! Tänään nimittäin mietiskelin mitä sitä tänä keväänä istutetaan kasvimaalle ja mitä kesäkukkia sitä laittais tällä kertaa. Vielä on onneksi runsaasti aikaa miettiä ja muuttaa mieltään:) 

Mukavaa alkanutta viikkoa!

~~Ulla~~

Minea 1.5v

Moiks!

Josko hätisteltäis blogin päältä pölypallerot huspoisveks ja kirjoiteltais välillä vähän kuulumisia:)

Alkuun ihan hurjan ihanaa alkanutta vuotta teille jokaiselle, toivottavasti uusi vuosi tuo mukanaan kaikkea mukavaa<3

Minean kanssa käväistiin puolitoistavuotis neuvolassa, siis siinä terveydenhoitajan visiitillä, lääkäri käynti on vielä edessä. Mineasta on kasvanut kyllä niin mahtava persoona ettei tuota neitiä voi muuta kuin rakastaa koko sydämestä. Hän on vallan taitava tyttö joka on ruvennut toimittamaan papukaijan virkaa meillä. Sanoja toistellaan koko ajan ja uusia sanoja tulee päivittäin sanastoon. Neuvolassa niistä sanottiin sitten tietty vain se tärkein, nimittäin "peppu":) Niin ja "tiitti", kun lähdettiin pois, no olihan se ihan suloista kiittää terkkaa! Puheen ymmärrys on tosi hyvää, kaikki lauseet ymmärretään ja niiden mukaan osataan toimia (tahto on sitten toinen asia...).

Hän on oppinut pukemaan itse housut jalkaansa, tarvitsee vain vähän apua kun housuja on nostamassa vaipan yli. Pukeminen saa Mineassa aikaan hassun kikatuksen, ihan sama mitä on pukemassa, mutta naurussa suin se tapahtuu kuitenkin:) Sukkia yritetään myös kovasti itse jalkaan ja muutamia kertoja se on jo onnistunutkin. Suuri ero on kyllä näissä meidän kahdessä nuorimmassa lapsessa. Siinä missä Nuutti jaksaa tasan kerran koittaa sukkia jalkaan ja jos ne ei heti mene hän hermostuu ja tuumaa ettei saa niitä , Minea yrittää lukemattomia kertoja ja on ihan naama messingillä jos saa edes pari varvasta sukan sisälle:)

Yöt sujuu hienosti omassa huoneessa ja normi sängyssä. Illalla luetaan iltasatu, kierretään antamassa suukot  ja sanomassa hyvät yöt koko perheelle. Sitten mennään omaan huoneeseen jossa lauletaan unilaulu ja pusutellaan monet kerrat. Sitten vain neiti sänkyyn ja itse pois. Oon kyllä ihan super onnellinen tuosta helposta nukuttamisesta. Ei mikään itsestään selvyys!! Yöt menee pääsääntöisesti tosi hyvin ja Minea nukkuu aamuun asti. Välillä hän saattaa huikkia yöllä ja tämä on yleensä merkki siitä, että hän haluaa peiton päälle. Kuukaudessa on kuitenkin nyt ollut se yksi huono yö. Siis se kun neiti huutaa ilman mitään selvää syytä noin pari tuntia ja ei auta silittely, ei meidän viereen otto ei mikään. Mutta siis noita on vaan se yksi kuukauteen, joten sen kanssa pystyy kyllä elää!

Viimeksi ollaan neuvolassa oltu kesäkuun loppupuolella eli yksivuotiaana ja nyt siis ikää on 1v7kk ja mitat oli tällaiset, suluissa edelliset:

Pituus 83,2cm (76cm)
Paino 9820g (8600g)
pää 46,5cm (44,4cm)

Että aika mukava kasvu tuossa reilussa puolessa vuodessa! Ei ihme, että on saanut laittaa vaatekaappia uuteen kuosiin, kun pituutta on tullut monta senttiä lisää. Samalla käynnillä laitettiin vesirokkorokote, onko teillä tullut mitään oireita siitä lapselle?

Minea on hurjan tyytyväinen tyttö joka on helppo saada mukaan tekemään kaikenlaista. Muovailu, vesivärittely, siivouksessa auttelu, kaikki yhtä mielenkiintoisia puuhia! Hän on innoissaan lähdössä ulos, pulkkailu on ehkä parasta tässä talvessa, sekä lumihevosen selässä istuminen.  Hän tahtoo kovasti tehdä aina samaa mitä isommat sisarukset ja  hermostuu kyllä jos ei saakkaan siihen lupaa. Pienoista draama kuningattaren roolia hän on haalimassa itselleen, nimittäin jos häntä kielletään on krokotiilin kyynyleet heti poskilla ja alahuuli rupeaa väpättämään. Jos tämä ei vielä auta, hän heittäytyy lattialle mahalleen ja huutaa niin paljon kuin kurkusta lähtee. Koska hän voi. 

Onneksi lepyttely onnistuu pienoisilla harhautus muuveilla, joten ei täälä koko aikaa pötkötellä lattialla mahallaan:) 

Kaiken kaikkiaan meillä asustaa maailman ihanin puolitoistavuotias jonka kasvua on ihan huippua seurata. Ja tuo uuden oppiminen se on kyllä ihan huikean nopeaa edelleen!

Löytyykö ruudun toiselta puolelta millaisia puolitoistavuotiaita?

Ihania pakkaspäiviä teille<3

~~Ulla~~