Meidän päivä!

Tätä toivottiin ja tässä se sitten olisi, tervetuloa mukaan yhteen meidän normi päivään:

 

6.45 Herään siihen, että Nuutti kömpii mun viereen. Vaihdan Minean toiselle puolelle toiveissa nukkua vielä edes pieni hetki. Mikko on herännyt jo 4.40 ja lähtenyt kuudeksi töihin. No hetken päästä totean, että tänä(kään) aamuna ei nukuta pidemmälle. Höpötellään Nuutin kanssa kaikkia mahdollista autoista ruokaan. Kolme vuotiaan jutut on sitten varsin lennokkaita:) Portaista rupeaa kuulumaan kolinaa, Rasmus, Nooa ja Mandi ovat heränneet.

 

7.15 Ollaan kaikki aamupalalla. Nuutin vastaus kysymykseen mitä haluat aamupalaksi on "no emmä tiedä", Turkauttaa. Minea odottaa jo kovasti omaa puuroaan, mutta on ihan turha aloittaa syöttämistä ennenkö Nuutilla on aamupala nassun edessä. Isommat tekee itse omat aamupalansa.

 

8.10 Ollaan saatu koko joukko päivävaatteisiin ja Rasmus lähtee kouluun. Mandi rupeaa värittelemään ja muut innostuu myös piirtelemään. Minea tulee auttelemaan mua ikkunoiden pesussa.

 

 

Miten nuo pienet voikaan olla niin loputtoman kiinnostuneita kaikesta aikuisten touhuista?!

 

 

9.30 Mennään kaikki pihalle. Kiikutaan, lasketaan liukumäkeä, käydään katsomassa mitä kasvihuoneeseen kuuluu ja napataan muutamat viinimarjat suuhun.

 

10.15 Nooa lähtee kouluun ja me käydään samalla hakemassa tien päästä posti. Nuutti menee potkupyörällä niin kovaa vauhtia, että ei pysytä ollenkaan perässä. Onneksi poitsu on hyvin oppinut, että tien päässä pitää odottaa, yksin ei isolle tielle mennä.

 

10.45 Lähdetään viemään Mandia eskariin. Sielä odottaa jo kaksostytöt joista on tullut Mandille ihan mahdottoman hyviä kavereita. Hymyssä suin neiti huikkaa meille heipat ja lähtee leikkimään. Me kurvataan kotiin ja yritetään pitää Minea hereillä, että hän pääsisi sitten ruuan jälkeen kunnon päikkäreille.

 

11 aikoihin lämmitellään eilistä keittoa joka on kuulemma "parasta ruokaa". Mahtava kun perus nakkikeitto saa tuollaisen arvosanan:) Mineakin popsii kaksi lautasellista, joten kai se on uskottava. Minea piristyy ruokailusta ja mäkin saan syödä rauhassa pienten leikkiessä. Luksusta.

 

 

11.30 Koska leikit sujuu vieläkin hyvin mä teen pika imuroinnin ja jatkan Minean tulevan kämpän tuunailua maalaamalla seiniin pilviä.

 

12.15 Päikkäri aika!! Minea tissin kautta nukkumaan vaunuihin pihalle. Luetaan Nuutin kanssa "iltasatu" ja höpistään taas kaikkea mahdollista hämähäkeistä hiekkakakkuihin.

 

12.30-14.30 Mun omaa aikaa:) Joka kuluu sometelessa ja siivoillessa. Saan myös päähänpiston maalata meidän ruokapöydän. Joten tuumasta toimeen! Muistan jossain välissä laittaa Mikolle viestiä, että muistaa hakea Mandin eskarista.

 

15 Pienet heräilee hyvällä tuulella päikkäreiltä, samaan aikaan Mikko tulee Mandin kanssa kotia ja pojat kurvaa pyörillä pihaan. Huomaan, että ruokaa olis ollut hyvä valmistella vähän ennen tätä ruuhkaa, mutta menee se tässäkin. Pojat kertoilee koulu päivästään, tekevät läksyjä, syövät välipalaa. Mandi tuumaa, että eskarissa oli tänäänkin ihan parasta<3

 

16.05 Ollaan kaikki pöydässä ja syödään. Rasmus ja Nooa puhuu jostain pleikka pelistä ja mulla menee hermo. Yritän ehdottaa, että voitaisko puhua jostain mistä kaikki ymmärtää jotain. Ehdotus hyväksytään ja puhutaan kaikkien päivistä.

 

17 Mennään taas pihalle, mä ripustelen pyykkiä ja pienet touhuilee kuka mitäkin. Nuutti ja Minea keksii, että uima-altaan alle pääsee kivasti piiloon, se on ihan kuin teltta:)

 

 

 

17.30 Lähden viemään Rasmusta harkkoihin keskustaan ja kurvaan sieltä Mandin eskarin vanhempainiltaan. Mikko on lasten kanssa kotosalla ja käy sitten hakemassa Rasmuksen kotiin.

 

19.45 Oon taas kotosalla ja ruvetaan syömään iltapalaa. Nuutti ei taaskaan tiedä mitä haluaa. Päätän, että enää ei kysellä vaan nyt on tasan yks vaihtoehto. Iltapala sujuu hauskalla fiiliksellä, koska se syödään pihalla. Kiitos mun kuivuvan ruokapöydän...

 

 

20.10 Minean kylvyn aika. Muut kävi edellisenä päivänä suihkussa. Minea vois olla kylvyssä vaikka kaks tuntia. Pieni itku tulee kun totean, että nyt on kylpy loppu.

 

 

 

20.45 Luetaan iltasatu, käydään hampaiden pesulla.

21.10 Lapset on peitelty sänkyihin, Rasmus ja Nooa saa valvoa puoli kymppiin, mutta nopeasti heidän huoneeseen tulee hiljaisuus. Minea on vielä tissillä ja nousee välillä höpöttelemään omiaan Mikolle.

22 Mineakin on nukkumassa. Katotaan Mikon kans ruudusta uutta Master chefiä yks jakso ja sitten nukkumaan.

 

23.30 Nostan Minean meidän väliin jossa hän tuhisee onnellisena aamuun asti.

 

Sellainen päivä meillä oli. Ja tällaisia ne mun päivät oikeastaan on koko ajan. Menoa ja meininkiä. Tuo parin tunnin oma aika on jotenkin niin luksusta!! Rakastan<3

 

~~Ulla~~

 

Pieni breikki

Moiks!

 

En tiedä onko muissa perheissä huomattu samaa, mutta on se kuulkaa rankkaa tämä paluu arkeen!

 

Tuntuu, että vieläkin lapset on tosi väsyneitä ja KIUKKUISIA kaikki iltapäivät. Ollaan nyt laitettu lapsia aikaisemmin nukkumaan ja yritetty touhustella kaikkea kivaa tässä kotosalla, vähän rauhoittaa menoa.  Kyllähän sen ymmärtää, että muutos siihen, mitä elo kesän oli on iso. Jo sekin, että herätään kellon soittoon. Enää ei saakkaan nukkua niin kauan kuin haluaa, eikä sielä huoneessa vietetä oikein hurjan paljoa aikaa myöskään heräämisen jälkeen. Sitten pitää jo pukea ja pestä hampaat ja syödä aamupalaa. Onhan se nyt ihan eri kuin lojua sängyn pohjalla ja syödä rauhassa aamupalaa ja pukea ne päivävaatteet joskus sitten parin tunnin päästä.

Ja entä sitten se koulussa ja eskarissa olo. Ei sitäkään voi verrata kotona oloon. Siellä pitää jaksaa keskittyä, kuunnella, oppia, huomioida muut. Toki toisia pitää huomioida myös kotona, mutta epäilen, että se on siltikin toisenlaista kuin kotosalla.  Varsinkin Mandille eskarissa tulee vielä päivittäin uusia juttuja vastaan, joita pitää opetelle ja muistaa.

 

Lisäksi ne kaikki kohtaamiset päivän aikana eri ihmisten kanssa. Kaverien, opettajan (pojilla useiden ) ja muun henkilökunnan. Miten toimia oikein kaikkien kannalta, miten huomioida kaikki, ettei kukaan jäisi yksin. Milloin on lupa leikkiä sen oman parhaan kaverin kanssa vaan kahdestaan?  Siinä on paljon tuumittavaa  lapselle.

 

Että onko se nyt sitten mikään ihmekään jos kotona vähän tunteet purkautuu tutuille ja turvallisille ihmisille. Kun vaan aina muistaisi ajatella, miten hienoa se on että lapsilla on paikka ja ihmiset joihin purkaa se olo. Me ollaan ne joihin luotetaan, me ollaan ne joita rakastetaan, ne jotka tekee olon turvalliseksi. Me ollaan täällä siltikin, vaikka lapset hermostuisivat kuinka ja kiukuttelisivat.

 

Lähdettiin ensimmäisen kokonaisen koulu- ja eskariviikon jälkeen metsään. Tuntui, että kotona ei saatu mitään järkevää aikaiseksi ja lapset vaan tappelivat. Niinpä pakattiin eväät reppuun ja suunnattiin paikallisen järven rannalle. Ja kyllä kannatti!!

Tyypit oivat jo ihan innoissaan autossa:)

 

 

Onneksi nappasin muovikuppeja ja sangon mukaan, me nimittäin saatiin ihan kiva mustikka saalis. Lapset oli täysillä mukana keräilemässä ja naureskelivat kun he saivat kuppinsa niin nopeasti täyteen ja mulla ei ollut sangossa edes pohja peitossa! Yritin siinä sitten selittää, että mulla oli vähän isompi se kippo, mutta ei sitä tainnut kukaan kuulla:D

 

 

Minea viisasi vain sormella aina mustikoita ja joku kävi niitä hänelle antamassa. Jossain vaiheessa neiti huomasi, että niitä on valmiiksi kerättynä mun sangossa ja sieltä hän niitä sitten popsi hyvällä vauhdilla. No tavoite oli onneksi matalalla, saada piirakan verran mustikoita. Mun mielestä oikeastaan kaikki marjat on ihan parhaita tuoreena ja niitä on ihana antaa lasten popsia. Ei tuu mieleenkään kieltää syömistä siksi, että niitä pitäisi saada pakastimeen.

Tuota mustikkaa sai muuten hinkata Minean naamasta useamman hetken:)

 

 

Kun lapsilta loppui mielenkiinto mustikoihin hipsittiin rantaan. Heitettiin laiturilta varmaan 50 käpyä veteen ja katsottiin kuinka aallot toivat ne takaisin rantaan. Aika tylsän kuuloista näin kirjoitettuna, mutta voi että miten kivaa se oli! Nuutti juoksi välillä kiljuen laiturilta takaisin odottamaan oman käpynsä rantaan tuloa. Vaikka itse en nyt mitenkään väsynyt ollut, niin tuntui kyllä niin ihanalta olla tuolla metsässä ja rannalla lasten kanssa. Kukaan ei häjyillyt, ei tapeltu, ei mitään ylimääräistä. Oltiin vaan ja juteltiin.

 

 

 

Mun paras hetki oli siis lasten touhujen katseleminen. Mutta arvaatte varmaan mikä oli lasten mielestä parasta. No se eväshetki tietty!

 

 

On se mahtava, että tuollaisia laavupaikkoja on ihan ilmaiseksi käytettävissä.

Lähdettiin ihan eri fiiliksillä kotiin. Sinne metsään jäi kaikki väsymys joka oli viikolta kertynyt:)

 

Mites teillä, onko paluu arkeen sujunut hyvin?!

 

Mukavaa alkanutta viikkoa juurikin sulle<3

 

~~Ulla~~

 



Tuunattu löytö

Heipsan!

 

Viime aikoina on monessa blogissa ja jopa iltalehtien sivuilla päivitelty miten kirppareilta ei enää saa ostettua vaatteita edullisesti. Osaltaan allekirjoitan tämän. Mä oon kierrellyt kirppareita nyt epäsäännöllisen säännöllisesti kymmenen vuotta joten jotain kokemusta löytyy.

Silloin kun odotin Rasmusta rupesin kiertelemään kirppareita ja silloin oli kyllä vähän toinen hinta luokka lastenvaatteissa kuin nykyään.  Ihan 50 sentillä sai ostettua bodeja ja muistan, että oon ostanut esim Reiman uudenveroiset toppahaalarit 10€!! Mutta sitten kun rupeaa asiaa miettimään, niin eipä silloin ollut myynnissään oikeastaan kuin noita Lindexin, h&m:n, Tutan ja vastaavien lastenvaatteita. Onhan niiden hinta uutenakin ihan muuta kuin nykyään vaikka Vimman, Gugguun ja Mini Rodinin. Että mä en edes oleta löytäväni mitään merkkibodya samaan 50 sentin hintaan. Mutta sitten se toinen puoli. En myöskään oo valmis maksamaan käytetystä Gugguun bodysta ihan sitä 15€. Jossain se pitää näkyä, että kyse on kuitenkin käytetystä tuotteesta.  

 

Mutta jos tyytyy johonkin muuhun kuin niihin tällä hetkellä pinnalla oleviin merkkeihin, vaikka sitten niihin Lindexin vaatteisiin niin meiltä päin niitä löytää yhä edullisesti. Toki se vaatii useamman kirpparilla käynnin ja usein mulle käy niin, että jos lähden etsimällä etsimään vaikka kumppareita niin niitä ei IKINÄ tuu vastaan. Mutta se kerta kun meet ihan muuten vaan kiertelemään, niin niitä löytöjä saattaa tehdä vaikka kuinka.  Ja siis mähän tuun nykyään aika usein kirppareilta ihan tyhjinkin käsin kotia. Että jos joku päätää yhden käynnin jälkeen, että kirppareilta ei löydä enää mitään ja että sielä on kallista, niin suosittelen käymään useamman kerran ja vasta sitten tuomitsemaan.

 

Mut siis löytää jatkossakin kirppareilta, se on mulle suorastaan terapeuttista. Se tunne kun löydät vaikka Pomp de luxin tyllimekon 5€ (näin kävi kesällä), melkein tekin mieli kiljua ilosta!! Juuri nuo on niitä minkä takia mä käyn niissä, uudestaan ja uudestaa, vaikka joka kerta ei mitään löytyiskään. Ja tietty se on myös vähän niin kuin pakkokin. Viidelle lapselle ei oo ihan halpaa ostella vaatteita. Mietitäänpä vaikka edessä olevaa syksyä. Tarvitaan vk takit ja housut, Rasmukselle ja Nooalle ainakin kahdet housut (siis milloin tuo poikien polvien rikkominen housuista oikein loppuu??!!), pienemmille haalarit. Sitten pipot, tietty ja ainakin kahdet hanskat, ja sitten vähän paksummatkin hanskat/kintaat niille pikkuisen vilpoisemmille säillä. Sitten kengät no ainakin ne lenkkarit ja kumpparit. Niiden lisäksi meillä on vielä kylmemmille syyspäiville nilkkurit (Reiman patter/wetter). Niin ja sitten mahdollisesti fleecejuttuja väliin. Että moneltakohan sadalta eurolta olis siivet poikki jos mä ostaisin nuo kaikki uutena?!?! En halua välttämättä edes tietää:) 

 

Mites sä, ootko huomannut hinnoissa nousuja jos oot pidemmän aikaa kirppistelyä harrastanut? Löytyykö ymmärrystä vai jääkö kirppistelyt sen takia väliin?

 

No nyt kun oon paasannut miljoona riviä niin tässä se mun tuunattu löytö. Oltiin siskon kanssa Lapualla kirpparilla ja sielä tämä hyllykkö lojui lattialla. Sanoin vaan ääneen, että tuo näyttäis kivalta valkoisena ja saman tien jo keksin sille paikankin:) Virpi on kyllä joku hyvän onnen tuoja mulle kirpparilla, aina kun hän on mukana mä teen jotain huippu löytöjä! Ja siis tämä oli väriltään sellainen poltettu tummanruskea. Pikkuisen piti käyttää mielikuvitusta, että pystyi nähdä siinä potentiaalia.

 

 

Hiomiset skippasin jälleen kerran sujuvasti ja vetäisin vaan pohjamaalin alle ja valkoista kaluste maalia päälle. Molemmat Biltemasta, eikä maksanut kuin 15€ nuo maalipurkit yhteensä.  Niin ja hyllykkö itse maksoi 10€. Ei paha, eihän?!

Ja Greengatet otti sitten muuttoliikkeen ja pääsi tuohon juurikin hyvälle paikalle. Vitsi mä oon niin fiiliksissä tuosta<3<3

 

 

Nuo harmaat GG on ihan mun lemppareita nyt. Pastellisävyiset latet sai mennä hetkeksi aikaa kaappiin piiloon. Ehkä jopa odottelemaan kevättä?! Mun kukkaro kyllä niin kiittää, kun meidän lähellä ei oo mitään liikettä joka myis noita Greengaten tuotteita. Lähin taitaa olla Ilmajoella ja sinne ei tuu lähdettyä muuta kuin siskon kanssa teelle, Mallan Makeat<3<3 Muuten tulis varmaan osteltua kuppi silloin toinen tällöin:)

 

 

Itseasiassa tuo TO DO laatikko on myös samaiselta kirppisreissulta siskon kanssa. Hauskinta on, että olin jo aikaisemmin sen kirpparilla nähnyt ja jotenkin en vaan keksinyt sille mitään paikkaa. No sisko tuumas, että vaikka leipomisohjeita ja keittiöön. NIINPÄ. Kotiahan se oli pakko ostaa:) Yhdessä ne on nyt just hyviä ja kummasti muuttu mukamas koko keittiön tason ilme. Joskus se sisustaminen on vaan niin pienestä kiinni!

 

 

 

Nyt ripustelemaan tuo vaatimattomasti 6 koneellinen pyykkiä narulle. Ei pliis vettä nyt sitten, kun oon pyörittänyt kaikki täkit ja tyynyt!!

 

Touhukasta keskiviikkoa sulle ihana<3

 

~~Ulla~~

 

Sieltä se sitten saapui, arki nimittäin!

Moikka, onko sielä ruudun toisella puolella enää kerään?!

 

Tuli vähän niin kuin vahingossa pidettyä pienoinen blogi tauko, kesä-mikä loistava syy:) Ollaan otettu kyllä kaikki irti näistä viimeisistä lomaviikoista. Käytiin yhden yön reissu Tampereella. Oltiin Rosendahlissa yötä, pyörittiin pitkin kaupunkia pokemon jahdissa ja oltiin tietty pikkukakkosen puistossa. Lisäksi ollaan käyty mökillä ja touhusteltu kovasti kaikkea tässä kotosalla.

 

Tänään alkoi meidän perheellä sitten arki, Mikko palasi töihin. Rasmus ja Nooa aloittivat koulussa 3. ja 4. luokan ja Mandi oli ensimmäistä päivää eskarissa. Mihin ihmeeseen on kuusi vuotta mennyt?!?!Juurihan tuo neiti meidän maailmaan tuli ja nyt jo sai saatella eskariin.

 

 

En tiedä kumpaa taas jännitti enemmän, mua vai Mandia.  Oli niin hienoa katsoa miten neiti käveli muiden sekaan uusi reppu selässä keikkuen. Kun menin hakemaan Mandia koko kotimatkan sain vain kuunnella miten ihanaa eskarissa oli ja miten hän sai jo kaksi uutta kaveria:) Sinne katosi mun jännitys. Ja Mandille se oli muutenkin aika iki-muistoinen eskaripäivä, hänellä irtosi sielä ensimmäinen hammas!! Neiti oli vähän säikähtänyt hampaan lähtöä, me ei nimittäin oltu edes huomattu sen heilumista! Heräskin kysymys voikohan maitohammas lähteä ilman heilumista?!Siis jos ei siihen liity mitään omenan syöntiä kummempaa dramatiikkaa?! :)

No neiti itse oli sitten lopulta niin onnellinen, kun nyt häneltäkin on lähtenyt eka hammas!

 

Pojat toi äitille tuliaisena koulusta vinon pinon kirjoja päällystettäväksi. Kivasti meni ilta! He olivat niin innoissaan kun näkivät kavereitaan ja oli ihan mukavaakin kuulemma kun saavat olla taas vaihteeksi samassa luokassa. Pojilla on siis yhdistetty luokka.

 

 

Mä kyllä ihan tykkäsinkin jo tästä paluusta arkeen, saadaan taas päiviin selvä rytmi.  Toivottavasti saadaan nauttia lämpöisestä syksystä pitkälle asti! Jotenkin mä kyllä jo ihan odotan sitä, että saan pukea lapsille vk- vaatteet päälle ja saadaan nautiskella vilpoisesta syysilmasta. Ilman vesisateita, pliis;) Mun kuvitelmaan ei kuulu, siis ainakaan kovin usein, kurahousut yms! Ja takana on nyt jo kaksi Ikean reissua, joten kynttilöitäkin on osteltu kaapit täyteen:)  Kesää kyllä rakastan vuoden ajoista eniten, mutta kyllä se syksy tulee joka vuosi mulle ihanammaksi ajan kohdaksi.

 

 

Mä oon täälä tuunaillut ja sisustellut niin sisällä kuin pihalla, että niistä nyt ainakin tulossa juttua,ja sitten rupean purkamaan noita teidän hyviä toiveita, eli kyllä täältä on postauksia taas tulossa!

 

Kaikille eskarilaisille ja koululaisille turvallisia koulumatkoja ja äideille Super tsempit, me selvitään tästä, eikös?!?!

 

~~Ulla~~