Moiks!
Eikös nyt olisi aika taas ihan kuulumis postaukselle?!Toivottavasti sä vastasit kyllä, koska sellainen täältä olis nyt tulossa:)
Kuvina on nyt ihan vaan räpsyjä meidän yhdeltä illalta, kun pakattiin iltapala leivät mukaan ja suunnattiin Jokilaakson matkailupuutarhaan tuohon naapuri kylään. Oli kyllä ihana paikka, kannatti käydä vaikka joku Mikko niminen vähän epäilevästi mun ehdotukseen suhtautuikin. Lapset tykkäs kun oltiin ihan ajan kanssa ja saivat rauhassa tutkia eläimiä ja kasvia. Kohokohta oli taas yllättäen evästauko. Miten ne perus voileivät voikin maistua ihan toisenlaisilta pihalla? Toisena huippu juttuna oli sorsat joille varattiin muutama leip kotoa. Oltiin ihan yllättyneitä kun yhtäkkiä sorsia oli päälle 20 odottamassa oma leivän murua!
Jotenkin sitä itsekin rupes haaveilemaan kukkapenkistä, kun katseli noita hienosti laiteltuja juttuja. Vaikka oon aina ollut sitä mieltä, että sellaista ei meille tuu. Ehkäpä kumminkin, mutta ei kyllä tänä kesänä.
Jotenkin sitä itsekin rupes haaveilemaan kukkapenkistä, kun katseli noita hienosti laiteltuja juttuja. Vaikka oon aina ollut sitä mieltä, että sellaista ei meille tuu. Ehkäpä kumminkin, mutta ei kyllä tänä kesänä.
Viikko tästä taakse päin on mennyt ihan hurjalla vauhdilla. Viime viikon alussa oltiin koko perhe mun serkun mökillä. Sielä vietettiin niin ihana päivä, ettei oo tosikaan. Saunottiin ja höpöteltiin oikein urakalla. Lapset nautti toistensa seurasta ja me aikuiset myös. Jenni ja Toni kokkaili meille ihan Super hyvät sapuskat, ja vyöryttiin yö myöhäällä kotiin.
Sitten saatiinkin Mikon serkku lapsineen meille yökylään. On ihana, että lapsilla on saman ikäisiä serkkuja ja vaikka ei usein nähdäkkään, niin leikit jatkuu aina hienosti yhdessä. Samalla kun he olivat meillä mä jo pakkailin tavaroita meidän mökkireissulle Mikkeliin. Ai miten niin kiirettä pitänyt?!
Mökillä oli meidän perinteiset säät, eli vettä satoi melkein koko ajan kaatamalla. Ei hyvä, ei ollenkaan. Varsinkin kun mökin neliöt oli mallia 20. Voitte kuvitella, että varsinkaan pienet ei nyt ihan hirveän hyvin viihtyneet. Niin ja siis tuonne mökille ei tuu vettä eikä sähköä. Tämän parin yön jälkeen totesin mielessäni, että mä oon ehdottomasti sen verran mukavuuden haluinen, että vesi ja sähköt nyt vaan pitää olla. Piste. Ja piha missä Mineakin pysyy pystyssä enemmän kuin kaksi askelta kerralla. Öö ja ehkä myös ranta missä on hiekkaa eikä pelkkiä isoja kiviä. Lottovoittoa odotellessa :D
Mutta siis isommat lapset nyt ainakin tykkäsivät ja Nuuttikin kertoili ihan tohdoksissaan miten kävi iskän kanssa saunasta päin järvessä uimassa.
Mökiltä kun kotiin tultiin niin mä oonkin sitten pyykännyt. Siis melkein jo tuli äitiä ikävä, kun kattoi pyykkikaappia, mihin ei edes kaikki likapyykit mahtuneet!?! Ja varsinkin kun perjantain oli aika sateinen sää niin ei paljoa naurattanut. Onneksi lauantai toi helpotusta tähän maailman isoimpaan ongelmaan ja sain kuin sainkin pestyä about sata koneellista pyykkiä ja peräti vielä kuivaksikin ne;) Johan helpotti elämä.
Ihan kauhistuin kun katsottiin kalenteria ja todettiin, että ei tässä enää hurjan montaa viikkoa oo kun koulut ja eskarit alkaa. Miten nopeasti tämä kesä meneekään! Vielä olis tarkoitus käydä ainakin rannalla, tälle viikolle ainakin luvattiin lämpöisempää säätä, kälyn kanssa olis myös tarkoitus käydä kirppistelemässä ja Rasmus ja Mandi on vailla reppuja eli niitäkin pitää käydä etsiskelemässä. Onkohan muuten kauppoihin tullut jo hyvät reppuvalikoimat?! Ollaan käyty vain pienemmissä kaupoissa, joten ei hajuakaan joko tämän syksyn uudet reput on löytäneet tiensä kauppoihin.
Jotain pientä kivaa olis kiva lastenkin kanssa vielä touhustella. Jos heiltä kysyy mitä vielä tehtäis niin lista oli aika "vaatimaton", powerparkkiin ja laivalle. Yritin sanoa, että nuo on niitä joita ollaan jo tehty, mutta niitä toivotaan uudestaan. Taidetaan kuitenkin kallistua jonkun muun jutun kannalle. Minkä, no se on vielä ihan auki:)
Mansikoita ollaan syöty monta litraa omalta maalta ja nyt taitaa ruveta olemaan se aika, että kannattaa ostaa noita punaisia herkkuja pakastimeenkin. Meillä jäi viime kesänä mansikat ostamatta, kun jotenkin se kausi loppui ihan hurjan nopeasti! Tänä kesänä on siis ihan pakko saada niitä.
Vaikka lasten kesäloman loppu alkaa jo pikku hiljaa häämöttää, ei anneta sen haitata. Vielä on mukavasti aikaa nauttia yhdessä olosta. Pitkäksi venyvistä päivistä, myöhään nukkumisesta, kaikkien ihanien kesäherkkujen syömisestä, kiireettömyydestä.
Oothan sä muistanut nauttia jokaisesta päivästä?
Iloa sun tähän päivään<3
~~Ulla~~