Ihana päivä...

Heipsan!

 

Tämä(kin) postaus tulee toosi myöhässä, koska me vietettiin tämä päivä jo kuun alku puolella:)

 

Mutta koska se oli niin ihana,se on vaan pakko tallentaa tänne muistoihin<3

 

Menin lasten kanssa Isoonkyröön 1700-luvun markkinoille. Käly tuli lastensa kanssa sinne myös. Nuo markkinat saa kyllä täydet kymmenen pistettä multa. Se tunnelma on niin ihana, myyjät ovat pukeutuneet vanhan henkisiin vaatteisiin ja myyjät monenlaisia käsitöitä. Lapsille oli tänä vuonna järjestetty mukavaa ohjelmaa ja me käytiinkin touhustelemassa sillä pisteellä.

 

Nuo jätti saippuakuplat tais olla SE juttu. Koko lapsi lauma (kyllä,nyt voidaan puhua jo laumasta) oli ihan innoissaan! Ja taidettiin me äipätkin olla:)

 

Pojistahan oli siis kaikista hauskinta yrittää poksauttaa noita isoja kuplia... Mutta sai tuolla kyllä mahtavia kuplia aikaiseksi, vai mitä tuumitte?!

 

Mandi ja Nuutti halus vain katsella ja ihmetellä kuplia:)

 

 

Lapset saivat myös tehdä koruja itselleen ja sitten sai tehdä oman lipun. Tämä tekniikka olikin mulle ihan uusi juttu. Valkoiselle kankaan palalle laitettiin lehtiä ja ne peitettiin kokonaan maalarinteipillä. Sitten vain vasara käteen ja hakattiin niin kauan,että lehdistä irtosi väri kankaaseen. Tuli muuten tosi hienoja lippuja ja mikä ihaninta, myös Nuutti osasi tehdä tämän<3

 

 

Markkinoilta ostettiin isot munkki pussit ja kurvattiin niiden kanssa vielä Tuuralan kyläkahvilaan. Sielä sitten herkuteltiin munkeilla ja mehulla,nam!!

 

 

Minea otti retkeilyn aika rennosti<3

 

Kyläkahvilalla oli kivoja lastenleikki juttuja ja saatiinkin sielä mukavasti kulumaan pari tuntia. On tuo lasten kassa touhuaminen nykyään aika helppoa, kun lapset mennä viipottavat keskenään. No toki Nuutin perään pitää vielä tarkemmin kattoa,mutta hyvin hänkin jo mene muiden mukana.

 

Mutta arvatkaapa mikä oli se paras juttu, ainakin Nuutille. No lampaat, tietty!! Niille kannettiin voikukan lehtiä ehkä enemmän, kuin olis sallittua... Rupesin jo miettimään, että ymmärtääkö lampaat itte ollenkaan koska ne on täynnä??!!

 

 

 

Ja vesiputous...Eli siis joki, mutta Nuutti oli erittäin vahvasti sitä mieltä, että se on putous:) Maisemat oli kyllä aikas ihanat,eikös?

 

 

Tämmöiset kivat pienet retket on niitä hetkiä, joiden mä niin kovasti toivon jäävän lapsien mieleen. Ettei sinne jää vaan niitä huvipuisto reissuja. Itse tykkään enemmän näistä paikosta missä voi vaan olla rauhassa ja touhustella, ilman kiirettä. Parasta!!

 

Viettäkäähän ihana elokuun viimeinen päivä<3

 

~~Ulla~~ 

 



Meidän 7 viikkoinen

Oltiin kesäloma reissulla Tampereella, joten meidän 6 viikon lääkärineuvola siirtyi tälle viikolla ja näin ollen sitä tuli 7 viikon lääkärineuvola.

 

Pituutta oli tullut huimasti. Hoitaja mittasi sen kaksi kertaa, kun ei meinattu oikein kumpikaan uskoa,että sitä on noin paljon tullut! Mineahan oli syntyessään 50,5cm pitkä ja nyt neiti oli sitten 57,5cm. Miettikää, kevyt pikku kasvu pyrähdys heti alkuun:) ei siis ihme, että myös 56cm vaatteista osa rupeaa olemaan pieniä. Yleensä meidän muksuilla on 56cm vaatteet mennyt vaikka kuinka kauan, no ei tällä typykällä!

 

Neiti on ollut varsin helppo imetettävä. Aina sitä jännittää miten se imetys lähtee alkuun,mutta Minea oli aika pro tässä touhussa heti alusta asti. Niinpä painoakin oli tullut kivasti, tällä hetkellä neiti paina 4865g. Vaikka en oo kertaakaan edes ajatellut, että maito ei riittäisi niin on se silti ihana saada ihan virallinen varmistus siitä, että maito riittää.

Lapset on ottanut Minean ihanasti perheeseen, aivan niin kuin tuo pikku ihminen olisi aina ollut meillä. Nuuttikin on ollut suloinen isoveli, käy antamassa hyvän yön pusuja ( ja välillä vähän muitakin pusuja<3 )ja toteaa useasti että " se on ihana pikkuinen". Eipä sitä voi oikeasti olla muuta kuin onnellinen, että ilman suurempia mustis kohtauksia ollaan säästytty!

 

 

Ihan kaikelta ei tokikaan olla säästytty, nimittäin koliikilta. Ilta itkuja rupesi ilmaantumaan jo tuossa parin viikon iässä ja aika nopeasti huomasin,että nämä on taas niitä itkuja johon ei oikein mikään auta. Nooallahan oli myös koliikkia, hän itkeskeli aina kahdeksasta about kymmeneen. Minean itkut alkaa aika usein tuossa ysin aikoihin ja jatkuu jonnekkin klo 23 nurkille. Voitte vaan kuvitella miten avuttomaksi sitä itsensä tuntee, kun toinen itkee ihan lohduttomana. Sitä sitten koittaa kannella ja käännellä ja väännellä, josko joku asento olisi parempi kuin toinen. Ja hytkytellään ja taputellaan peppua, syödään ja röyhtäistään. Huoh. Kyllä, KAIKKI on koitettu.

Mun oman jaksamisen ehdoton pelastus on ollut tämä vuoden aika, ihana kun on valoisat yöt vaikka kello onkin aika usein ollut yli kakstoista ennen kuin oon itte mennyt nukkumaan. Ollaan Mikon kanssa tsekkailtu Viaplaylta Castlea miljoona jaksoa. Onni on ollut myös Mikko joka on lomalla, maanantaina alkaa taas arki silläkin saralla.

Päikkäreitä on myös tullut otettua aina kun vähänkin on siltä tuntunut.

 

Joten ei, en voi sanoa että olisin väsynyt, enkä oo kertaakaan turhautunut Minean itkuun. Ja nyt on ollut jo muutamia iltoja,että neiti on vaan nukahtanut tissille, joten kyllä se tästä. Mutta hurjasti tsemppiä kaikille jotka on samassa tilanteessa, i feel you<3

 

 

Loppu yön neiti sitten veteleekin parilla syötöllä unia ja päivälläkin on jo vähän pitempiä pätkiä unia nukuttu. Sylissä tämä neiti viihtyisi tietysti kaikista parhaiten ja se on kyllä ihan parasta. Kuunnella sitä pientä tuhinaa, rakastan!!!

 

Kutsu kuuluu, se on mentävä:)

 

Ihanaa lauantai päivän jatkoa!!

~~Ulla~~

 

 



Ristiäiset

Huoh, oliskohan sitä aika herätellä blogiakin taas eloon?!

 

Kyllä meidän pikku neiti on todellakin ottanut oman paikkansa (ja aikansa!!) tässä perheessä. Ja päivät, ne kuluu ihan hurjaa vauhtia. Meidän neidillä on koliikkia, aika lievää jos multa kysytään. Iltaisin itku alkaa tuossa 20-21.30 välillä ja jatkuu sitten siitä eteenpäin n. vajaat pari tuntia. Mutta hengissä ollaan,eikä kyllä edes väsy paina paljoa:) Onni on kesävauva ja kesälomalla oleva mies<3 Mutta siis nuo illat on ollut perinteisesti sitä mun bloggaus aikaa ja kun ne menee nyt neitiä kannellessa, niin blogi on auttamattomasti jäänyt. Mutta kyllä tämä tästä, kolmen kuukauden rajapyykki häämöttää jo, eiks nii?!:)

 

Palailen vielä noihin kuulumisiin myöhemmin, nyt niihin ihaniin ja ressiä aiheuttaviin juhlii, nimittäin ristiäisiin. Kyllä juhlien järkkäily kesällä on hankalaa.Kaikilla on joka viikonloppu jotain menoa. Oli vain pakko sopia joku viikonloppu ja toivoa,että mahdollisimman moni pääsee paikalle. Kutsut väkertelin pikku neidin päikkäreiden aikana:

Meille tuli ihan vaan lähin suku juhlimaan pikkuisen nimeä. Alkuun laulettiin Jumalan kämmenellä ja lopuksi kuunneltiin Anna Puun tulkitsema "Mestaripiirros" kappale. Ihana ja herkkä juhla alusta loppuun. Rasmus oli ihana ja lupautui lukemaan lasten evankeliumin ja sisaruksen esirukouksen. Mandi puolestaan kuivasi vauvan pään kastamisen jälkeen.

 

Meillä oli jälleen kerran Mikon kanssa ihan viime hetkille asti auki mikä neitosen nimeksi tulee. Mutta kyllä se sieltä sitten taas löytyi.

 

Meidän pieni rakas tyttö sai nimekseen Minea Savanna<3

Tästä viisikosta on kyllä aika mahdotonta saada sellaista kuvaa,että kaikki katsois kameraan, saatikka että jokaisen ilme olis edes suhteellisen ok.

 

 

Kukka kimppu on paikallisesta kukkakaupasta. Josta ystävällinen myyjä soitti ristiäisiä edeltävänä päivänä puoli kaksi,että täälä olis tämä teidän kukka asetelma ja liike menee puolen tunnin päästä kiinni. En tokikaan ollut unohtanut koko asetelmaa...:)

 

 

Tarjottavia oli sitten mun tyyliin vaikka ja mitä. Suolaisina oli kaikkien lempparia,eli voileipäkakkua ja karjalanpiirakoita. Makeina oli kinderpiirakkaa, suklaasuukkoja, vadelma-valkosuklaa hyydykekakku ja perus mansikka täytekakku. Niin ja lapsille paria eri keksiä, popcornia ja karkkipuffetti. Hyvin upposi herkut vieraille, sehän on se ihanin juttu!

 

 



Minean vaatteet vaihtui heti kuvien oton jälkeen,oli nimittäin pikkuisen kuuma päivä ja tuo kastemekko on niin mahdottoman hiostava!

 

 

Meidän rakas<3

 



 

Mitäs teille kuuluu ihanat, onko tieitä sielä enää??!!

 

Mä palailen taas<3

 

~~Ulla~~