Synnytys

Varoitus heti alkuun tästä tulee piiitkä postaus!

 

Eli 13.6 eli reilut pari viikkoa sitten heräsin yöllä ihan normisti kahden aikoihin käymään vessas. Vaapuin takaisin sänkyyn ja jatkoin unia. Paitsi, että pongailin siinä pari supistusta, No uni vei kuitenkin voiton. Neljän aikoihin muistan katsoneeni kelloa ja ihmettelin, että miten mä en vieläkään oo nukahtanut kunnolla uudestaan vaikka kello on jo 04.00. No siinä tuli taas pari supistusta. Yritin jatkaa unia kunnes puoli viiden aikoihin jopa mun aivoissa syttyi lamppu, että hei nämä onkin nyt NIITÄ supistuksia!! (kyllä siis viides synnytys...:D)

No voitte arvata,että unihiekat lähti sillä sekunnilla silmistä:)

 

Aivot rupes käymään ihan ylikierroksilla, kun rupesin miettimään mitä pitää ehtiä tehdä ja kelle soittaa. Paikkailin siis itselle sairaalaan juttuja, laittelin kissalle ruokaa, keräilin leluja. Infosin Mikkoa kun sen kello herätti, että töihin on sitten turha edes kuvitella menevänsä! Siskolle soittelin joskus viiden jälkeen, sisko vastas unisella äänellä, että "Nytkö?!" juu NYT! Mikä onni ja sattuma, että sisko oli just edellisenä päivänä tullut Kuopiosta tänne suunnalle ja oli yötä mun äidillä Nurmossa. Sisko kurvas pihaan joskus kuuden aikoihin, jolloin supistukset rupes olemaan säännöllisiä ja sain jo kivasti puhallella niiden aikana.

Ehdin nappaista viimeisen masukuvan<3

 

 

 

Kaikki lapset ehti herätä ja antelin siskon kanssa heille aamupalaa. Kerroin, että äiti ja iskä on nyt lähdössä sairaalaan ja äiti tulee sitten varmaankin parin yön päästä kotia. Kävin aina kodinhoitohuoneessa tai meidän makuuhuoneessa supistusten aikana. En halunnut , että lapset näkee miten muhun sattuu. Lapset oli ihan hurjan levottomia ja kauhea tappelu alkoi heti. Huomasi, että heitä jännitti outo tilanne. No kahdeksan jälkeen oli supistukset jo sellaisia, että päätettiin lähteä kohti Seinäjokea. Väliä supistuksilla oli yhä n. 10minuuttia, mutta koska mulla on joka synnytyksessä tullut ponnistamisen tarve ihan hurjan rajuna ja matkaa oli tällä kertaa vähän enemmän, päätettiin suunnata sairaalaan.

 

Sairaalassa oltiin vähän vaille yhdeksän istuminen autossa oli, noh ihan järkyttävää. Synnytys osastolla tuntui olevan vähän ruuhkaa, meitä oli useampi äiti ison masun kanssa aulassa odottelemassa. Itse en pystynyt juurikaan istumaan vaan kävelin käytävällä ja nojailin seinään aina supistusten aikana. Viimein kätilö tuli ja päästiin tarkastus huoneeseen. En edes vaihtanut ensin sairaala vaatteita päälle vaan kätilö kurkkasi kohdunsuun tilanteen saman tien. Tuomio oli 7cm auki!! Arvatkaa olinko tuossa vaiheessa iloinen, että lähdettiin sairaalaan, vaikka periaatteessa olisin vielä kipujen kanssa pärjännyt kotona.  

Mut laitettiin käyrille ja sain mun lemppari synnytys kamun eli jumppapallon:) Sen päällä istuskellen olinkin sitten käyrillä tunnin. Välillä kävi toinen kätilö sanomassa, että anteeksi kun kestää on vähän ruuhkaa.

 

No saliin päästiin sitten kympin jälkeen ja pallon päällä istuskelin ja keinuttelin sitten mooooonta tuntia. Kätilö oli maailman ihanan, oikeasti. Niin huumorintajuinen ja samalla aaltopituudella, että ei voi olla kuin onnellinen ja kiitollinen!! Tuli siinä sitten juteltua lasten harrastukset, tila-autot (kätilöllä oli itsellään neljä lasta)ym asiat läpi. Mikko ehti ottaa välillä torkut ja kyllästyä koko touhuun totaalisesti. Kätilö naureskeli monet kerrat, että tässä synnytyksessä pääsee kyllä isä ihan liian helpolla. Samoin hän sanoi, että on tylsää kun ei tarvitse muuta tehdä kuin istua ja höpötellä mun kanssa:)

 

Pystyin loppuun asti höpöttelemään,rentoutumaan ja naureskelemaan supistusten välit. Supistusten aikana hengittelin oikein urakalla ja heijailin pallon päällä. Kerran joskus kahden aikoihin yritin nousta ylös, mutta pari supistusta tuli ja tämä nainen oli taas tiukasti pallon päällä:)Supistusten väli oli minimissään sen 2 minuuttia. Jestas, että teki kipeää!! Nauroinkin kätilölle, että vieläkö tämän vois perua?!

Kohdunsuuta ei kurkattu tuolla salissa muuta kuin sitten kun ilmoitin, että ponnistuttaa. Annettiin tilanteen edetä ihan omalla painollaan.

 

Puoli kolmen jälkeen kätilöopiskelija, joka tuli aika loppu vaiheessa mukaan, tuli huoneeseen ja kysyi, että ootko koska käynyt viimeksi vessas. Sanoin, että joskus siinä kun tultiin sairaalaan. No hän sanoi,että käyppä vessas ja katotaan sitten se kohdunsuun tilanne. No meikäläinen kävelee vessaan ja eihän siitä pissaamisesta mitään tullu, kun supistus oli koko ajan päällä. Lisäksi rupesin huomaamaan, että ponnistamisen tarve tulee.

 

Tulin vessasta kiireen vilkkaa pois ja sanoin, että pissaamiset saa nyt unohtaa, mua ponnistuttaa. Kätilöopiskelija sanoi,että nouse sängylle niin katotaan. Ja voi kuolema mitä hän sanoi. 8cm auki ja reunaa jäljellä!!! Mulla on aina tuo ponnistamisen tarve ollut sellainen, että on vaan PAKKO ponnistaa. ja tuon lauseen jälkeen hoin varmaan kakskymmentä kertaa,että mun on ihan pakko ponnistaa johon sain vastauksen, että et ponnista kun hengittelet nyt vaan. Ihan kamalaa kun ei saanut tehdä sitä mitä kroppa jo melkein teki!!

 

No sitten saapui kätilökin huoneeseen ja opiskelija häntä infosi tilanteesta. He sitten yhdessä tuumivat,että pitäiskö katetroida, kun täysinäinen rakko saattaa estää tuota kohdunsuuta aukenemasta kokonaan. No mä rupesin sitten kilttinä naisena väittämään vastaan, sanoin että ette varmasti katetroi, ei ei ette tee...Joo tosi asiallista:)

Kätilö sanoi, että hän voi vielä kattoa mikä se tilanne on ja mä olin enemmän kun valmis siihen jos sillä voi välttää katetroinnin (joo hullu oon!). No kätilö  tuumaskin sitten, että kyllä tämä auki on saat ponnistaa. Olin yhtä hymyä ja helpotusta siinä vaiheessa!!!

 

Seuraava supistus tuli 14.44 ja mähän sitten ponnistin. Pää oli pihalla saman tien ja kätilö sanoi, että nyt älä ponnista, mutta mä tavallaan skippasin tuon ja ponnistin niin että koko vauva oli samalla sekunnilla pihalla. Sänky lainehti ihan järkyttävästi, kun ensimmäisenä oli tullut vesirakkula, ennen päätä ja vedet puhkes sitten siinä vaiheessa. Papereissa ponnistus aika on minuutti, mutta kätilö sanoi,että siinä meni max kaks sekuntia:)

 

 Naureskelin ja pyytelin kätilöiltä anteeksi,että A: väitin katetroimista vastaan (ei ollenkaan mun tapaista väittää hoitohenkilökunnalle vastaan...) ja B: en lopettanut ponnistamista.Se tunne kun saat sen käärön viimeinkin kaiken sen kivun ja osittain ehkä pelonkin jälkeen syliin. Se tunne on jotain sellaista joka saa vieläkin itkemään onnesta. Helpotus siitä, että kaikki meni hyvin, sain ihanuuden syliin, oon hengissä, meillä on kaikki hyvin.

 

 

Kyllä se on vaan kaiken sen arvoista, ne kivut unohtuu sillä samalla sekunnilla, kun vauva on pihalla. Roikuin Mikon kaulas ja hoin vaan sille, että pidä mua lähellä, pidä musta kovaa kiinni<3 Miehen tuki on kyllä jotain mitä ilman en pystyisi tuola olla. Vaikka en kaipaa synnytyksen aikana kuin ponnistus vaiheessa hänet vierelle, niin ilman en halua olla. Kiitos rakas, taaaaas:)<3

 

Meidän tyttönen sai olla rinnalla ensin vartin verran ja sitten alkoi sellainen hamuaminen, että siirryttiin tissille. Siinä sitten viihdyttiinkin reilu tunti.

Nuppu ymmärsi heti mikä tässä on homman nimi ja imu oli sellaista,että varpaissa asti tuntui. Kohtua supisteli erittäin tehokkaasti, nuo jälkisupistukset olikin tällä kertaa aika mahtavia, parit särkylääkkeet piti heittää nassuun, että ei ihan menny mun ajatukset vaan kipuun.

 

Sitten alkoikin vauvan punnistus ja mittaus operaatio. Mä sain popsia sillä välin leipää ja teetä. Voin kertoa,että nälkä oli melkoinen. Olin aamulla kotona syönyt puoliskan banaanin joskus kuuden jälkeen! Nuo leivät oli niin hyviä, että ei mitään rajaa:)

 

Nupulla pituutta oli siis 50.5cm ja painoa 3774g.

 

 

Lämpöjä kun mitattiin, niin ne olikin sitten vähän alhaiset. Koitetiin pitää lämpöpeittoa vähän päällä, mutta ei ne siltikään nousseet. Koitettiin laittaa vauvaa mun rinnan päälle ja peittoja päälle,mutta ei. Lämmöt pysyi alhaalla. Kätilö teki lopulta päätöksen, että viedään vauva hetkeksi lämpölampun alle lämpenemään. Mikko lähti vauvan mukaan ja mä kipaisin suihkuun. Olo oli sen jälkeen kuin uudesti syntynyt!

Menin myös vauvan ja Mikon työ ja neiti makasi lampun alla tyytyväisenä. Uudestaan saliin ja sitten oli lämmöt noussut. Päästiin siirtymään osastolle. Mikko lähti aika pian siitä kotia lasten luo ja mä jäin nauttimaan uuden elämän ihmeestä sängylle pikkuinen kainalossa. Niin ihanaa vaan makoilla iho vasten ihoa, kuunnellen sitä hiljaista tuhinaa.

 

Tämä oli kiinni meidän huoneen kaapin ovessa <3

Sairaalassa olo meni lähinnä imettäessä. Hoitajatkin nauroi,että imetin oikeasti AINA kun he tulivat käymään huoneessa. Ensimmäistä kertaa pidin vauvaa ihan vaan vaipalla iholla. Tämä oli nyt Seinäjoella suositus, mahdollisimman paljon ihokontaktia. Ja uskon, että se onkin syy miksi mulla nousu maito paljon aikaisemmin, kuin muilla kerroilla. Toisena aamuna jo tuli ihan reilusti maitoa. Kotiin päästiin sitten keskiviikkona, eli kahden vuorokauden ikäisenä.

 

Olisko tämä kuva hyvä lopetus mun masukuva sarjalle?!

 

 

Tämmöinen synnytys mulla. Toivottavasti jaksoitte lukea:)

 

Kutsu käy!!

Mukavia päiviä teille tyypit:)

 

~~Ulla~~

 

Juhannusta tähän väliin...

Moiks!

 

Tarkoitus oli tulla ja toivotella kaikille hyvät juhannukset, mutta niin kuin arvata saattaa, aina ei mee niin kuin suunnittelee:)

Alkuun myös mahdottoman isot ja lämpöiset kiitokset kaikille onnitteluista, ne lämmitti ihan valtavasti mieltä<3<3

 

Aika on mennyt tällä äidillä ihan totaalisesti pienen nupun kanssa. Ollaan ihmetelty toisia, tissitelty oikein urakalla, nukuttu yhdessä ja erikseen. Niin ja kaikkina mahdollisina hetkinä sitten touhuttu ihan niitä arkisiakin juttuja, eli siivottu, tehty ruokaa ja pyykätty!

Eli mitä meille kuuluu, no ihan mahdottoman hyvää!!

 

Nuppunen on vallannut meidän kaikkien sydämet ihan totaalisesti. Itse nautin niin mahdottoman paljon toisen ihanasta tuhinasta ja siitä pienen kehon tuntemisesta sylissä<3  Synnytys juttua on tulossa, mutta ei ihan vielä tähän väliin:)

 

Meille tuli perjantaina juhannusta juhlimaan mun käly perheineen. Tämä on jo meillä ihan perinne, niin ihanaa vaan olla kotosalla. Grillailtiin, saunottiin, pelailtiin pihapelejä, ihan vaan oleiltiin.

 

Ostettiin pojille torstaina kunnon jalkkis maali ja se olikin ahkeralla käytöllä heti kokoamisen jälkeen!

 

 

Mandi nautti niin kovasti serkkujen seurasta.Kerrankin sai leikkiä niitä ihania "tyttöjen" leikkiä oikein ajan kanssa. Sää oli juuri sellainen mitä toivottiinkin, eli aurinkoinen ja niin lämmin. Neitoset juoksi pitkin pihaa helmat hulmuten:)

 

 

Pöydässä oli vihersalaattia, itse tehtyä perunasalaattia, lihaa, makkaraa, herkkusieniä,maissia ja kanaa. Juu ei me nälkään kuoltu,ei:)

 

 

 

Me oltiin kerrankin fiksuja ja grillattiin aluksi lapsille ruokaa ja vasta sitten aikuisille. Aiemmin on käynyt niin,että ollaan laitettu kaikki kerralla grilliin ja siinä vaiheessa, kun ollaan me aikuiset ehditty hyökätä sapuskojen kimppuun, ne on ollut kylmiä...Ei kiva!

 

 

 

Vettä ja mehua kului varmaan litra tolkulla, sen verran kuuma tuli muksuille kaikesta trampoliinilla pomppimisesta ja pallon potkimisesta!

 

 

Saunomisen jälkeen heitettiin yöpuvut päälle, mutta jatkettiin vielä vähän ulkona oloa. Ihana kun lapset oli tuostakin ihan hämmästyneitä..

"ai äiti yökkäreissä mennään pihalle??!!"

 

 

Iltapäivällä saatiin vielä Mikon veli  kihlattunsa kanssa meille kylään. Ihanaa oli viettää aikaa isommalla porukalla ja rennolla meiningillä.

Nuppu otti juhannuksen melko rennosti:

 

 

Lauantaina saatiin vielä Mikon veli perheineen meille ja eilen kävi anoppi miehensä kanssa katsastamassa nupun:)

Eli vieraita piisas!!

Kiitos teille kaikille ihanille mukavasta juhannuksesta<3

 

Ehkä seuravaksi sitten sitä synnytys tarinaa?!:)

 

~~Ulla~~

 

Niin mahdottoman rakas...

Sitähän todella on<3

 

Meidän ihana pieni täydellinen tyttö syntyi maanantaina klo 14.45. Pituutta löytyi 50.5cm verran ja painoa 3774g. Kotiin päästiin jo keskiviikkona ja nyt sitten tutustutaan tähän meidän pikku nuppuseen. Isommat lapset on ottaneet vauvan ihan loistavasti vastaan. Nuutilla ehkä pienoisia mustis kohtauksia, mutta ne on ollut ihan odotettavissakin.

Nuppu viihtyy ahkerasti tissillä ja mun päivät meneekin lähinnä istuen ja imettäen:)

 

 

Täälä on sitten uppouduttu oikein huolella vaaleanpunaiseen vauvakuplaan.Voiko mikään olla ihanampaa kuin se pienen ihana tuhina. Se maailman ihanin tuoksu. Se kaikki, te tiedätte kyllä mistä puhun<3 Sydämen pakahduttavasta onnesta, mielettömän suuresta kiitollisuudesta saada terve vauva.

 

 

Isot kiitokset kaikille jotka laitoitte tsemppi viestiä viimeiseen postaukseen. Niitä oli ihana lukea synnytyksen aikana<3

 

Palailen varmaan sitten seuraavaksi synnytys tarinan kanssa, kunhan hyvä hetki tulee!

 

Ihania päiviä teille ystävät hyvät:)

 

~~Ulla~~



ei kuvia...

Kyllä, tämä on postaus jossa ei ole kuvia. Tämä on postaus joka on kirjoitettu aavistuksen vapisevin käsin, sykkeen huidellessa pilvissä ja aika ajoin tämän kirjoittamisen on keskeyttänyt supistukset.

 

Eli juu, vahvasti näyttää että meidän Minin matka masussa alkaa päättyä ja matka masun ulkopuolelle on alkanut<3 Äitiä jännittää niin mahdottomasti.

 

Kun tätä kirjoitan niin odottelemme siskoani meille katsomaan lapsia, sain just pakattua ittelle tavarat sairaalaan (imetysliiviä piti VÄHÄN penkoa...). Supistuksia tulee vasta reilulla kymmenen minuutin väleillä,mutta nämä on niin NIITÄ supistuksia. Mini möyryää kovasti vatsassa,mikä yhdistettynä supistuksiin ei tunnu kuulkaa ollenkaan hyvältä!

 

Hurjaa ajatella,että odotus aika päättyy nyt ihan pian. On ollut niin ihanaa ja ihmeellistä kantaa tätä pientä ihmettä sisällä. Ja miten mahdottoman nopeaa nämä kuukaudet on mennyt??!! Mutta toisaalta,kyllä tässä ollaan valmiita vastaan ottamaan Mini jo ihan masun ulkopuolellekin...

 

Klo on nyt 05.53 ja on ihana maanantainen aurinkoinen aamu. Saas nähdä koska palailen seuraavan postauksen kanssa. Pahoittelut jo etukäteen jos tulee hieman viivettä:)

 

Ihanaa alkanutta viikkoa<3

 

~~Ulla~~

Lomaa parhaimmillaan...

Välillä ihan perus kuulumisiakin,eikös?!

 

Toki se helle saa mun puolesta tulla takaisin ihan hetkenä minä hyvänsä. Vaikka heti huomenna. Mutta päätettiin lasten kanssa,että ei me sitä jäädä odottelemaan. Niinpä suunnattiin maanantaina tuohon keskustan Leijonapuistoon. Meidän lähellähän ei mitään leikkipuistoa ole, joten tuonne meno sai aikaan aikamoiset riemun kiljahdukset:)

Taas muistutti itseä, miten pienestä se lapsen onnellisuus on kiinni.

 

Siispä välikausi vaatetta päälle ja koko poppoo autoon. Ja voi hyvä ihme mikä energian määrä noilla muruilla on! Siis täyttä menoa ja meininkiä puolitoista tuntia. Mutta olipa ainakin juuri sopiva paikka purkaa sitä.

 



Tämä on ehkä eniten sitä mitä lomalta haluan, voidaan vaan lasten kanssa mennä ja lähteä jonnekkin, vaikka vaan tuonne puistoon. Saadaan touhustella ihan mitä halutaan, eikä tarvitse miettiä kelloa.

 

Tiistaina pakattiinkin leirikirjeen mukaan Rasmukselle tavarat laukkuun ja lähdettiin koko joukko viemään poitsua Sporttisleirille. Itse olisin toivonut,että tuo leiri olisi alkanut vaikka parin viikon päästä, tiedättekö, sitten kun kotosalla olo jo vähän kyllästyttää. Mutta meni se näinkin. Leiri kestää tiistaista perjantaihin. Siis mooonta yötä erossa. Tämä on varmasti meille vanhemmille huomattavasti vaikeampaa kuin Rasmukselle. Rasmus ei oo ikinä ollut yötä muuta kuin yhden yön kerrallaan mummalla ja parilla eri kaverilla.  Joten tämä on ensimmäinen kerta kun meidän esikko on jossain muualla kuin tutulla yössä pidempään. Tekee tosi hyvää, tiedän sen.MUTTA kyllä sitä kaikkea on jo tässä parissa päivässä ehtinyt murehtia. Ja ikävä on jo melkoinen<3

 

Huomaa myös selvästi muista lapsista, että ollaan tosi paljon yhdessä koko perhe. Nuutti rupesi itkemään kun oltiin lähdössä tuolta Rasmuksen leiriltä kotiin ja poitsu huomasi, että isoveli ei tulekaan mukaan. Nooa on ollut ihan totaalisen eksyksissä eilen ja tänään, ei saa mitään leikkiä aikaiseksi ja tulee viiden minuutin välein sanomaan että ei oo mitään tekemistä.

 

 

 

Pojat on molemmat menossa vielä juhannus viikolla seurakunnan järjestämälle kapteenikoukun leirille joka kestää yhden yön, niin ja ne kaksi päivää:)  Tämä on ensimmäinen kesä, kun pojat halusivat leireille osallistua, kiva kun sellaisia järjestetään.

 

 

Me ollaan myös ehditty kerätä paljon kukkia, Mandin mielestä se taitaa olla ihan parasta juuri nyt tässä kesässä. Meillä on terassilla pari pientä maljakkoa joihin neiti huolehtii joka päivälle uudet kukat. Nyt on jo sitten keittiön pöydälläkin pari maljakkoa ja niihinkin neiti keräilee ahkerasti kukkia.

 

Nuutti on hurahtanut trampoliiniin, poitsu oppi ihan parissa päivässä hyppimään tasajalkaa:) Välillä tulee ihan itku kun pitää sisälle lähteä ja pomppiminen pitää lopettaa.

 

Päivät kuluu ihanan leppoisasti, ollaan ulkoiltu tosi paljon. Grillikin on ollut ahkerasti käytössä, Hyvä salaatti ja kanaa/lihaa, nams.

 

Mikäs tässä on elellessä:)

 

Nyt syömään ja sitten pihalle katsomaan mihin tuuli on vienyt meidän kaikki pallot!??!

 

~~Ulla~~

 

 





Tuplasynttärit

Nämä oli ne isoimmat ja tärkeimmät jutut jotka halusin pois alta, ennen vauvan syntymää. Nuutti on syntynyt toukokuun lopussa ja Nooa heinäkuun lopussa. Vieraat on oikeastaan samat molemmissa,joten on enemmän kuin kätevää yhdistää nuo juhlat samalle päivälle. Varsinkin kun kesällä on muutenkin niin hankalaa saada kaikkia vieraita tulemaan samana päivänä.

 

Nyt onneksi kaikille sopi tuo viime lauantai ja meillä oli tupa ihan täynnä porukkaa. Ja arvatkaa harmittiko, kun tuuli jostain Siperiasta, niin ettei terassista päässyt nauttimaan ollenkaan. Harmitti niin kovaa!! No onneksi mahduttiin ihan kivasti sisällekin.

 

Mä tein muka fiksusti jo torstaina kakkupohjan valmiiksi,että saan sitten perjantaina vaan täyttää ja koristella sen. No ei mennyt sitten ihan suunnitelmien mukaan! Olis ehkä kannattanut edes leikata pohja osiin, niin olisin huomannut,että pohja on ihan pilalla. Tämän siis sain todeta perjantaina. Ei muuta kuin väsäilemään uutta pohjaa. Ja ei siinäkään vielä kaikki. Olin sulattanut pakastimesta kakun väliin vadelmia ja mansikoita. Kun kakku oli täytetty ja koristeltu huomasin,että jei, mä en ollut laittanut ollenkaan sokeria tuohon täytteeseen. Huoh. No onneksi kakku oli silti, muidenkin kuin omasta mielestä, hyvää:) Mutta kyllä sitä kaikkea voi sattua, kun sataa asiaa tekee yhtä aikaa:)

 

Teemana tällä kertaa Nuutin toiveesta Ryhmä hau:) Ja siis teemaan en kyllä satsannut juurikaan, tasan nuo lasten lautaset ja kupit oli teeman mukaisia. Joskus näinkin.

Lapsia oli muuten näilläkin synttäreillä mukava määrä, nimittäin 14. Meidän pojat oli vanhimmat ja nuorin oli 2kk ikäinen ihan pikku tyttö. Että vilinää riitti!

erityisesti lapsia ajatellen olin ostanut muutamia eri keksejä, sipsiä ja pikku puusteja.

 

Muuta tarjottavaa oli sitten perus mansikka täytekakku, Daim-hyydykekakku, suklaa piirakkaa.

 

 

Suolaisen nälkään sai popsia tonnikalapiirakkaa tai kinkkujuusto sarvia.

 

 

Kaikki tarjottavat väsäilin itse. Ihana kun sai laittaa ensimmäisen kerran nuo Greengaten lautaset pöytään. Tähän asti ne ei ihan oo riittäneet, mutta oon ostanut pari uutta ja nyt ne piisaa. ( Tiedän, pienet ilot!! )

 

Nooa otti ja karkas kaikkien lahjojen kanssa yläkertaan, joten kuvia ei niistä oo. Meidän 8-vuotias sai lahjaksi mahtavan ja todella hyväksi jopa meidän tiellä todetun, Stiga potkulaudan, legoja, lego puuhalehden, uuden pleikkari pelin, jättipallon pihalle ja hmm..jotain muitakin jotka ei nyt juuri palaudu mieleen...Tyytyväinen poitsu oli lahjoihinsa.

 

Nuutti sai sitten vinot pinot ryhmä hau juttuja. Rollejakin tuli monenlaisia.

 

 

Lisäksi 2-vuotias sai keilasetin, dubloja ja DVD:n. Niin ja noita ryhmä hau juttuja tuli siis monenlaisia autoja ja koiria:) Nuutti oli kyllä niin onnellinen niistä!

 

 

 

Kiitokset kaikille ihanista juhlista. Itseä harmitti illalla, kun ikään ei ehdi kaikkien kanssa jutella niin paljon kuin haluaisi. Mutta ihana kun tulitte<3

 

~~Ulla~~

 



Rv 38 ja ajatuksia imetyksestä

Täälä sitä elellään edelleen masun kanssa:)

 

Lauantaina oli mun To Do-listani isoin ja tärkein juttu. Eli Nuutin ja Nooan synttärit. Nyt täytyy kyllä sanoa, että on niin mahdottoman helpottunut olo, kun sai ne järjestettyä ja juhlittua. NYT Mini saa tulla ihan koska haluaa. Ja kyllä tässä rupeaa kieltämättä olo olemaan jo vähän malttamaton. Ja tästä odottavasta olosta oon vaan onnellinen. Nuutin aikana en ehtinyt kertaakaan miettimään, että tulispa vauva jo pihalle ja olo olikin enemmän hölmistynyt kun vedet yhtäkkiä menikin. Näin se mun mielestä kuuluukin mennä, pitää tulla se odotus ja malttamattomuus synnytykseen.

 

Nyt siis elellään päivä kerrallaan. Ja yritetään nauttia viimeisistä hetkistä masun kanssa. Täytyy myöntää, että nyt on kyllä masu ruvennut olemaan aika pahasti tiellä touhusteluissa. Tai no en tiedä onko se syyllinen itseasiassa masu, vai aika kipeää tekevät supistukset. Nyt on oikeastaan perjantaista asti tullut aika tiukkojakin supistuksia ja  muutenkin tuntuu,että Mini punkeaa itseään ihan tosissaan alaspäin. Olo siis aika tukala. Mutta ehkä näillä viikoilla jo saa ollakin:)

 

 

 

Oon yrittänyt taas henkisesti valmistautua imetykseen. Vähän taustaa ehkä tähän väliin? Eli Rasmusta imetin ehkä sen pari viikkoa. Kätilöt ja neuvolan täti oli vahvasti sitä mieltä,että imetyksen epäonnistumiseen vaikutti paljon se, että Rasmus syntyi tosi aikaisin (rv 36+5). No saattoi sekin olla syynä ja tietty sekin,että mulla ei ollut mitään tietoa koko puuhasta, tosin eipä oo kellään muullakaan ensi synnyttäjällä.  No joka tapauksessa Rasmus kasvoi hyvin ja ilman allergioita, sairasteluja tms.

 

 Tästä johtuen olin tosi rennoin mielin Nooan synnytyksen jälkeen. Ajattelin, että yritän imettää, mutta jos ei onnistu niin se ei ole maailman loppu. No Nooan kanssa homma sitten alkoikin sujumaan ja häntä imetin n. 7kk. Ja olin ihan mielettömän tyytyväinen.

 

Mandia ja Nuuttia imetinkin sitten sen 6kk täysimetyksellä ja kokonaisuudessaan n. 1v ja muutama kuukausi päälle. Ja kyllä olin onnellinen ja tyytyväinen noihin imetystaipaleisiin. Mä suorastaan rakastan sitä läheisyyttä mikä vauvan kanssa tulee kun imetys onnistuu.Samalla toki tiedostan, että ihan yhtä läheiset välit mulla on ollut Rasmuksenkin kanssa vaikka häntä en imettänytkään.

 

Mutta kyllä se aina vaan vaatii sen valmistautumisen siihen vauvassa kiinni olemiseen. Meidän vauvat ei ole juoneet pullosta ollenkaan, joten tuon puoli vuotta oon nytkin valmistautunut olemaan totaalisesti kiinni vauvassa. Mun mielestä tuleville äideille infotaan aika huonosti miten kiinni siinä pienessä ihanuudessa on ne ihan ensimmäiset viikot. Tai itselle se ainakin tuli suurena yllätyksenä. Sitä oikeasti lähinnä istui sohvalla tai makasi sohvalla ja imetti. Imetti, imetti ja imetti. Vauva saattoi olla rinnalla tunnin, nukkua vartin ja vaatia taas maitoa. Ymmärrän siis totaalisesti, kun moni äiti rupeaa epäilemään maidon riittävyyttä tuossa kohtaa. Kunpa silloin olisi joku sanomassa, että se on ihan normaalia ja ei liity luultavasti millään lailla maidon määrän riittämättömyyteen. Eikä sitä kestä kuin ne ensimmäiset viikot (+tietty ne tankkauspäivät).

 

Mä oon hommannut nyt muutamia uusia imetyspaitoja, kun halusin vähän mukavamman värisiä kaappiin. Näitä kun tulee pidettyä PALJON!!

Ihan perus toppia h&m:ltä:

 

 

Ja näitä Boobin imetyspaitoja mulla onkin sitten vinot pinot. Suosittelen lämpimästi. Imetys hoituu niin mukavasti, kun saa vaan tuota läppää nostaa. Ja näitä löytyy tosi monen mallisia ja värisiä. Puhumattakaan ihanista imetysmekoista<3

 

 

Tällä viikolla on keskiviikkona neuvola. Mandi ja Nuutti tulee mukaan ja neiti varsinkin odottaa,että saa kuunnella "vauva ääniä". Minin liikkeet on nyt huomattavasti rauhoittuneet, lähinnä taitaa vain oikoa jalkojaan, tai potkaista yksittäisiä potkuja. Enää ei varmasti ole tilaa pitää niitä villejä potku bileitä:)

 

Tiedättekö mikä on muuten isoin stressin aihe näin synnytystä ajatellen?! Se ei oo se milloin lähteä sairaalaan, luotan että ne supistukset kyllä tunnistaa. se on lastenvahdin saaminen isoimmille sisaruksille. Mun mielestä mummoille vois antaa palkallista vapaata tyyliin +- kaks viikkoa lasketusta ajasta!! Niin inhottavaa, kun saa miettiä ja tuumia kenet sitä soittaa paikalle ja entä jos sillä onkin sitten joku este, kelle sitten soitetaan?! Meiltä ajaa sairaalaan sellaiset 45min. Ja molemmilta mummoilta kestää ajaa reilut puli tuntia meille. Eipä sillä, ei nämä meidän vauvat oo tunnissa maailmassa olleet kun synnytys on alkanut. Mutta silti. Tällä hetkellä mun äiti on 24/7 hälytysvalmiudessa.  Toivottavasti saadaan pian hälyttä hänet paikalle:)

 

Seuraavassa postauksessa sitten synttäri tunnelmia!

 

Hyvää alkanutta viikkoa<3

~~Ulla~~

 



Terkkuja pihalta!!

Hellou!

 

Jos joku on jo ehtinyt epäillä, että täälä olisi mini jo maailmassa niin ei oo:)

Täälä voidaan erittäin paksusti!

 

Elämä on siirtynyt kokonaan pihalle, mitäpä sitä sisällä olemaan, kun pihalla on mitä ihanin sää. Ihan uskomatonta miten lämmin sielä on nyt tämän viikon ollut, eikä ilmeisesti loppua näy. Tästä pitää siis ottaa kaikki irti. Ollaan käyty sisällä vain syömässä, jos sitäkään. Ja mitä me sitten ollaan puuhasteltu?

 

Nähty vanhoja kavereita. On se kuulkaa mahtavaa nähdä ystävää, jonka kanssa ollaan tutustuttu about kymmenen vuotta sitten ja siitä asti ollaan oltu enemmän ja vähemmän tekemisissä. Välillä on mennyt vuosia, ettei olla oltu missään tekemisissä ja nyt ollaan sitten lähiaikoina oltu enemmän. Lapsia löytyy molemmilta monta ja sitä kautta onkin paljon juteltavaa ihan vain tästä lapsiarjesta. Kiitos Jonna kun jaksoit lähteä kylälle<3

 

No Mandi ja Nuutti on päässyt uiskentelemaan altaaseen. Nuutti hoki ensimmäiset viisi minuuttia, että "mikä tää on?" Hah. Ihania ensimmäisiä kertoja<3

 

 

Mandi oli niin onnellinen, kun sai uittaa merenneito nukkejaan. Toisen merenneidon saa vielä uiskentelemaan ja sitähän oli tosi kiva uittaa vähän isommassa altaassa. Tähän asti sitä on uitettu vain vessan käsienpesualtaassa.

 

 

Ollaan myös yritetty pitää kesäkukkia hengissä. Ne vaatii kyllä useamman kerran päivässä kastelua, että pysyvät näillä säillä hengissä.

 

 

 

Mutta onhan nuo nyt niin ihaniaa, ja kauniita ja niin kesäisiä!!

 

 

Ja omenapuut, miten kauniita ne onkaan kun ovat ihan täynnä kukkia. Kirsikkapuun kukat tuli ja meni ihan hurjan nopeasti. Ehdin vain haaveilla niiden kuvaamisesta ja seuraavana päivänä kun meinasin kameran kanssa hyökätä sinne, niin nehän oli jo hävinny! Vähän turhan nopeaa toimintaa sanon mä!

 

 

Ollaan grillailtu tosi paljon, lapset on ihan intona kun koitellaan uusia ja vanhoja grilleherkkuja. Tällä hetkellä IN on maissi, kana ja ribsit.  Noita ribsejä ollaan nyt ekaa kertaa koiteltu ja voi luoja miten hyviä!! Toki valmistajien välillä on ihan valtavia eroja maussa.

 

 Mehu kannu on jatkuvasti täynnä pöydällä, välillä sielä on toki ihan vaan vettä ja jäitä. Onneksi nuo meidän muruset juo tosi hyvin muutenkin vettä, niin ei tarvitse ressata nestevajauksesta näillä helteillä.

 

Jotenkin sitä yrittää nauttia näistä helteistä oikein kunnolla, sitä kun ei Suomessa yhtään tiedä, vaikka nämä olisivat kesän ainoat helteet. Koneelle ei huvita istahtaa sitten ollenkaan. Illat meneekin oikeastaan sitten laittaessa taloa kuntoon. En tajua miten tämä huusholli voi olla näin sekaisin, kun koko ajan kumminkin ollaan ulkosalla. Toki sitten käydään vuorotellen sisällä hakemassa esim. vettä tai vaihtamassa uikkareita.

 

Omassa olossa ei siis muutoksia, harkkasupistuksia on oikeastaan joka päivä vähän edellistä enemmän. Välillä ne on jo vähän sellaisia, että sitä saa hengitellä muutamat kerrat vähän syvempään, että helpottavat. En siltikään usko, että tässä lähtö ihan lähipäivinä tulee.

 

Ja siis mähän oon Minin kanssa tehnyt diilin, että lauantaihin on pysyttävä masussa. Silloin vietellään täälä talossa synttäreitä. Sen jälkeen saa sitten syntyä vaikka samana iltana:)

 

 

Ihania auringon paisteisia päiviä teille ystävät hyvät!

 

~~Ulla~~