Huomenta te ihanat!
Kirjoittelin jo aiemmin, että jotain muutoksia blogin sisältöön on luvassa ensi vuodelle...Tässä postauksessa sitten selviää syy siihen.
Kaikki sai alkunsa jo kesällä kun lopetin Nuutin imetyksen. Silloin se vaan kolahti kunnolla, että meillä ei oo enää vauvaa, vaan meillä on jo ihana pikku taapero. No jokainen joka mua vähän enemmän tuntee tietää, että mulla on vauva kuume kroonisena ongelmana... Ja sehän iski ihan kuus-nolla päälle kesällä. Meni kyllä aika kauan aikaa ennen kuin tohdin edes Mikolle asiasta sanoa. Yhdessä kun oltiin jo puhuttu, että Nuutti jää meidän viimeiseksi. No mutta kun kuume jyllää täysillä (te kyllä tiedätte mistä mä puhun), niin ei se auta kuin avata suu. Ja täys tyrmäyshän sieltä isännyksen suusta tuli. Voin kyllä sanoa että monet itkut tuli siinä vaiheessa itkettyä.
Mutta mutta...(joko te arvaatte?) Aikansa kun asiaa pyöriteltiin niin lokakuussa lähdin suhteellisen epätodellisilla fiiliksillä apteekkiin ostamaan raskaustestiä. Ostin peräti kaks, kun ajattelin, etten kumminkaan malta odottaa aamuun sen ekan kans. Autosta juoksu jalkaa vessaan ja eikun odottamaan...
No eipä siinä sitten mitään epäselvää ollut<3
Itkuhan siinä taas pääsi, tällä kertaa onnesta!!!Aina se on vaan yhtä ihmeellistä, epätodellista ja jännittävää. Se tuntuu ihan sydämen pohjassa asti.
Aivan helpolla tässä ei olla päästy. Jo rv 6 tuli rajua verenvuotoa ja vatsakipua. Neuvolasta olivat ihan varmoja, että nyt on mennyt kesken. Mulla on siis nyt neljässä raskaudessa ollut tätä vuotoa, mutta vaan tuolla rv 10 tienoilla. Olo oli siis kamala, itsekkin pelkäsin niin kovasti, että kaikki loppuu jo ennen kuin ehtii edes kunnolla alkaa. Päätin,että haluan asiaan kuitenkin jonkinlaisen varmuuden ja sain lääkäri ajan. Onneksi meidän tk:sta löytyi ultrauslaite ja sielä näkyi pienen pieni sydän joka sykki<3
Voitte kuvitella miten helpottunut olo oli!!!! Autolle kävellessä muutama ihminen luuli mua varmaan ihan höperöksi, sen verran leveä hymy oli huulilla=)
Pahoinvointi on mulla tullut joka kerta pahempana. Tällä kertaa se oli siis sitä,etten voinut syödä oikein mitään. Kaikki tuli pihalle. Mitään ei tehnyt mieli, jotain oli kuitenkin vaan pakko syödä. Väsymys oli jotain ihan kamalaa...Olisin voinut vaan nukkua koko ajan!Mutta onneksi nuo on nyt taakse jäänyttä elämää.Pahoinvointi ja väsymys loppui joskus rv 11 aikoihin.
Oon jokaisessa raskaudessa täytellyt tuota Vau-kirjan vauvan odotus kirjaa. Niitä on ollut niin mukava lukea.
Ensimmäinen neuvola on takana ja alun "kevyen" pikku pahoinvoinnin takia paino oli laskenut 5kg. Kaikki oli kuitenkin hyvin, paitsi että sydän ääniä ei saatu kuuluville, tuolloin mentiin siis rv 10. Vaikka sitä kuinka tietää, että niitä ääniä ei välttämättä saada vielä silloin kuuluville, niin huoli nousi kuitenkin jonnekkin ihan uusille asteille.
Onneksi niskapoimu ultra oli vielä ennen joulua ja sielä päästiin katselemaan meidän mini tyyppiä. Ja kyllä, itkin myös sielä....Kivat nää hormonit!!! Kaikki pikkuisella vatsassa siis hyvin<3 Tyyppi vaikutti vilkkaalta tapaukselta, kovasti pyöri ja hyöri vatsassa. Mitat vastas vähän isompaa mitä noilla viikoilla olis pitänyt( rv12) joten laskettu aika siirtyi. Tällä hetkellä LA on siis 20.6
Lapsille kerrottiin joululoman alussa ja joulupäivänä puin tiukan paidan päälle kun lähdetiin anoppilaan, ei varmaan jäänyt kenellään epäselväksi mikä on homman nimi=) Nyt kun vattakin on jo mukavasti ruvennut kasvamaan ja vauvalla on kaikki hyvin, oon niin mahdottoman onnellinen, että saan vielä kerran kokea tämän kaiken. Vielä kerran tuntea ne ihanat liikkeet sisällä, silitellä kasvavaa masua...Mä vaan yksinkertaisesti rakastan tätä raskaana oloa!!<3
Ja koska tämä ON viimeinen kerta, otan tästä kaiken irti.Siispä blogista tulee ainakin hetkeksi odotuspainotteinen, mutta kyllä täälä muitakin juttuja nähdään, pysykää mukana!!
Tässä masu tänä aamuna kuvattuna:
Näillä fiiliksillä uuteen vuoteen=)
Toivottavasti saatte vastaanottaa uuden vuoden rakkaiden ihmisten ympäröiminä!
Kiitokset kaikille kuluneesta vuodesta<3
~~Ulla~~